keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

!!!!



Ihmismieli on armelias, se unohtaa. Jos nyt minulta kysyttäisiin, kuinka minulla meni toissakesänä, olisin naurahtanut ja todennut vähän olleen raskasta. Onneksi teksti ei unohda.

Mutta hei, olen elossa ja potkin kovempaa kuin koskaan! Elämä naurattaa ja askel on kevyt. Pyöräilen töihin maailman kauneimpia reittejä, eikä ikinä uskoisi olevansa pääkaupungissa.


Olin jo kesäkuun puolessa välissä saada lievän tukahtumisen kaikesta tästä ilomielisestä tekemisestä, mutta parin viikon loma juhannuksen ympärillä auttoi. Viisi päivää Nummessa ja yö porukoiden mökillä ja porukoilla rauhoittuminen, josta uuteen nousuun Vallisaaren, Tuskan ja Pride-synttäreiden kautta.
Viikonloppuna kiidämme taas Viialaan kaverin tupareihin, sitä seuraavana taas Rajakatseeseen vähän vääntämään käsitöitä, kun ei viime viikonlopun keskikesän peli ollut yhtään tarpeeksi. Laskeskelin, että tänä vuonna tulen olemaan yhteensä 7-8 kertaa lempipaikassani.

Keskikesän peli oli juuri niin riemastuttava, kuin keskikesän suo odotettavan olla. Oli fiinä ja sievää, oli saviset viinilasit ja elitistiset jutut. Oli metsäläisiä ja pakanafolkmetalli-promokuvaolo kameran edessä. Ilahdutti laulaa tavernassa. Nauratti kävellä ukuleleä soitellen mäkeä alas tavernalle hilpeämielisenä bardina, kun perässä astelee vähintäänkin kyseenalaisen näköisiä palkkamiekkoja seurana.


Hengästyttää, kun haluaisi kertoa aivan kaikesta, mitä on tapahtunut, mutta ei oikein voi. Heti haluan kertoa kaiken. Kaikesta tulisi aivan oma postauksensa, mutta olen unohtanut blogin olemassaolon.

Ei se mitään, elämä rullaa, vaikka en kirjoittaisikaan. Tärkeämpää on olla elossa ja menossa kuin taltioitu. Valaiskoon kesäaurinko polkujanne, pus.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti