sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Mikä on tämä hyvä mieli

Oho, uuden vuoden kunniaksi postaus. Tämähän alkaa muistuttaa tahdiltaan minun käsinkopeloitavaa päiväkirjaa, johon kirjoitan uuden postauksen aina, kun siivoan laatikostoja ja jään prokrastinoimaan.



Olin kesä-heinäkuun palkallisella lomalla, jonka jälkeen oli vihaamassani suolakaivostyössä kolme viikkoa jäljellä irtisanoutumisen myötä. Yhdeksän päivää tipahtivat viiteen, kun nyrjäytin nilkkani töistä lähtiessä ja pääsin vielä jatkamaan kesälomaani Ropeconiin. En voinut tanssia, mutta nilkutin mukana. Elokuussa minulla alkoi uusi koulu ja syyskuussa lähdin soitellen sotaan työharjoitteluun. Nyt on tammikuu ja en jaksa ajatella näyttöjä, kun minulla on mielekkäämpää tekemistä työajalla.



Muutimme myös lokakuussa ja jouduin jättämään rakkaaksi muodostuneen asunnon taakseni. On tämä nykyinenkin kiva, mutta kompromissi. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen minulla ei ole ollut mainittavaa kaamosmasennusta, mikä on ollut huojentavaa tämän pitkittyneen pimeyden keskellä.


Haudankaivaja ja Lammas kuolivat tässä talvella, mutta elämä jatkuu. Häkissä pomppii kolme pikkupoikaa ja neljäs on tulossa.

Tältäkö tuntuu olla taas onnellinen.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti