keskiviikko 28. syyskuuta 2016

havuisissa saleissa mieli


Tuuli ujeltaa vimmaisesti korvissa ja nurkissa ennen kuin pääsen edes ulos asti. Sateen kyllästämä puuska paljastaa hameen alta villasukat ja paljaat sääret, ei ole kylmä kulkea auringonlaskun jälkeen ruohottuneilla kallioilla. Suuret vesipisarat osuvat kasvoihin kuin märät suukot. Ulkona on hyvä olla, turvallisessa hämärässä. Ei määränpää, mutta matka. Niin mustissa aamuissa vaahteroiden alla, katuvalojen varjoissa, kuin illansuussa, jolloin ruska on enää vain mustan eri sävyjä, on minun hyvä. Mieli vaeltaa muualla, ei kiinnity kaupunkiin. Olen miettinyt, onko ihmisen osa kaihota aina jotain muuta kuin minkä on nykyhetkeensä ottanut.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti