maanantai 11. heinäkuuta 2016

something wicked this way comes


Ja edelliseen viikonloppuun päättyi puolitoista vuotta fiilistelty projekti, Punaisen Kuun Karnevaali. Olimme keskikesän juhlan viihdyke ja kohokohta. Oli naurua, tanssia ja hassuja esityksiä. Oli illan pääesitys, joka kulminoitui siihen, että lystikäs seurueemme paljastui kaaoskultisteiksi ja hyökkäsi tavernan juhlaväen kimppuun. Ja niin me kuolimme, mutta voi kuinka tärkeän asian puolesta kuolimmekaan.

Minusta on hirvittävän ihanaa ja nörttiä ja sitoutumista, että kaksi tärkeintä kaulakoruani ovat molemmat Rajakatseeseen liittyviä. Toisen sain perjantaina yllätyssynttärilahjaksi kahdelta ystävältäni, unen ja kuoleman jumalan symbolin. Onni on samassa seurassa pyörivä seppä, joka valaa meille maailman hienoimpia pronssikoruja.