maanantai 16. toukokuuta 2016

olen olemassa


Olen seurannut Facebookin Tänä päivänä -toimintoa ja katsonut kuuden vuoden takaista minäni rimpuilua ja surua siitä, kuinka on jumissa koneen ääressä, eikä ole tarpeeksi kavereita tekemään asioita kanssani. "Vaihdetaan tietokone sosiaaliseen elämään." No sen minä olen tehnyt.


Arkena olen töissä pitkät päivät, mutta viikonloppuisin ja vähän töiden ulkopuolellakin arkena herään eloon. Meillä tulee ja menee ihmisiä, nukkuu yön yli tai on nukkumatta. Minä olen jossain, me olemme jossain. Olen tutustunut ihmisiin, hienoihin tyyppeihin ja löytänyt nörttejä sieltä, minne vain menenkin.


Kun kevät (ja kesä) koitti, loppui muutoksen aiheuttama kuukauden kestänyt shokkitila ja alkoi elämä. Kuten totesin vuosi sitten Helsingissä käydessäni pienellä piipahduksella, kaikki on helppoo. Vieläkin käyn Steam Hellsingissä tyytyväisenä, mutta nyt minun ei enää tarvitse miettiä, kuinka pääsen kotiin. Kotiin pääsee, kun hyppää bussiin.


Olen nauttinut kämppiselosta ja sisustanut kotia pikkuhiljaa. Haluaisin tehdä kaiken heti, mutta ei minunkaan palkallani nyt voi loputtomiin törsätä. Nummirockin liputkin pitäisi ostaa, enkä tiedä kumman priorisoin tärkeämmäksi, vaatekaapin vai festariliput. Tällä hetkellä minun ja H:n vaatteet ovat olleet kaksi kuukautta kirjahyllyissä ja kirjat edelleen pahvilaatikoissaan. Ei haittaa, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Roskalavoiltakin löytyy välillä siistejä asioita dyykattavaksi, kuten tuo alla näkyvä lintuhäkin yläosa. Muukin tuossa on toki kierrätettyä, mutta ei minun löytämääni.

Iih iih iih iih. Elämä on siistii.

Mulla on myös ihan hirveä fantasianörttikausi ja kikkelihevi soi ja Rajakatse rules best, mutta ne on tosi tylsiä kirjoitettavia yleiseen jakoon haha.