maanantai 21. maaliskuuta 2016

terveisiä orastavasta toivosta


Reiluun viikkoon on tapahtunut paljon. Olen loisinut kaverin nurkissa tiistaihin, kunnes sain haettua uuden asunnon avaimet. Olen ollut töissä ja kärsinyt seisomatyöhön totuttelusta, kun jalkoihin sattuu niin paljon, ettei voi enää kävellä ja on pakko vielä kävellä.


Olen nukkunut neljä yötä lainapatjalla keittiön lattialla. Kun asunto on tyhjä, sitä kummasti alkaa kaipaamaan asioita, joita ei tiennyt tarvitsevansa. Kuten kynsisaksia. Olen pakahtunut asunnon kauneudesta ja tanssinut tyhjissä, kaikuvissa huoneissa.


Olen rakastanut jokaista tänne asunnon omistajien jättämää esinettä, paitsi tuota painajaisiin tunkeutuvaa paperimassakoiraa. Olen eristäytynyt asumaan keittiössä, koska siellä on ruoka ja peti. Olen elänyt nuudeleilla, koska minun ei ole tarvinnut miettiä ketään muuta.


Olen ollut niin väsynyt töistä, että olen mennyt nukkumaan kuin hyvät ihmiset kymmeneltä. Uuteen asuntoon seikkaillessa olen ollut niin onnellinen, etten ole edes sillä hetkellä tuntenut väsymystä tai jalkojen särkyä.


Olen ollut epäkiinnostunut ulkonäöstäni mennessä pesemään pyykkiä naapuriin ystäväni luokse. Ystäväni, joka ei ole asunut koskaan näin lähellä. Olen unohtanut takkini hänen luokseen, kun luulin koikkelehtineeni ilman sitä pihan poikki, koska olin niin väsynyt, etten muistanut, olenko kulkenut takki päällä. Torstaina minussa heräsi toiveikkuus siitä, että ehkä tämä ei ollutkaan paska siirto muuttaa tänne. Perjantaina aurinko paistoi ja töistä lähtiessä sydäntä puristi toivo keväästä ja kesästä ja hyvistä hetkistä, vaikka vielä tuuli oli kylmä ja lunta jaloissa.


Lauantaina olen odottanut keittiön ikkunassa toiveikkaana, joko muuttokuorma saapuisi. Saapuihan se. Olen pessyt matkapahoinvoivan kissan pyllyä lavuaarin päällä kuin vauvan, kun rotat samaan aikaan hornasivat matkakopassaan mistään mitään tietämättä. Tavarat tuli ja suloinen tyhjyys on poissa. Illalla lähdimme katsomaan Vampyyrien tanssia Peacock-teatteriin ja Steam Hellsingissä meille tarjoiltiin viskiä teepannusta. Kun lähdimme H:n kanssa yhdessä baarista ja istuimme paikallisbussia kohti uutta kotia, tunsin oloni lämpimäksi. Me ollaan täällä nyt.


Sunnuntaina itkin, kun minut jätettiin taas tänne yksin. H ja Hannis ja loput kouvoloidit lähtivät ja oloni oli tyhjä. Tällä kertaa eläimet ovat läsnä ja Riesa on nukkunut nyt kaksi yötä tiukasti sängyssä kanssani. Coolitkin kissat tarvitsevat lämpöä ja lohtua vieraassa paikassa.

Tänä aamuna sain netin toimimaan ja minun pitäisi lähteä kahdeksi iltavuoroon. Hassua olla kuin aikuiset ihmiset. Mennä töihin ja hoitaa oikeiden ihmisten asioita. Pesukone tarvitsisi letkukiristimen, että voisin pestä pyykkiä. Tyhjentää laatikoita ja jätesäkkejä.

Kyllä tämä tästä.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti