sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

kiitos kouvola kaikesta


Eilen oli hemmetin haikeaa ja silti niin hauskaa. Eilisestä asti ranteeni ovat olleet paljaat, kun leikkasin rannekkeeni yksitellen irti Bohemian Rhapsodyn soidessa ja itkin vain muutaman kerran läksiäisten aikana. Tänään olenkin sitten itkeskellyt huomattavasti enemmän, mutta kyllä tämä tästä.

Pieni maailmanloppu tosin tuli, kun olin saanut ystävältäni rönsyliljan vauvoja läksiäislahjaksi ja kissanperkeleet olivat yön aikana pistäneet melkein kaikki makoisiin paloihinsa. Toivon, että yhdestä tragediasta selviytyneestä olisi eläjäksi. Nelsikin oli leiponut niin hienon kakun, että sydämeni käpertyi lämpimäksi ja pörröiseksi möykyksi pitkäksi aikaa. Pentagrameja ja saatananpalvontakissoja, mitä muuta muka ihminen voisi kakultaan toivoa.

Kävimme tänään yökyläilijöiden kanssa kantiksessani, jossa baarimikko aina laski minulle kaljan jo ennen pyyntöä ja läpyskä lensi. Lähtiessä huikkasin hänelle liioittelevaan tapaani hyvästit, ettemme näe enää.
"Katotaan tuota kommenttia uudelleen, kun olet taas tiskillä sanomassa 'KHALJAA'", hän nauroi. Mutta ei nauranut enää, kun sanoin että ei kun mie oikeasti lähden, maanantaina alkaa Helsingissä työt. Se tuntui vallan surulliselta.

Huomisen jälkeen mikään ei ole enää kuin ennen. Yksi aikakausi on päättynyt.

Mutta uudet ovet avautuvat edessäni tervetulleeksi toivottaen. Olen tullut pitkälle ja Kouvola on antanut minulle paljon. Olen neljän ja puolen vuoden aikana kasvanut juuri omilleen muuttaneesta, vapaudentunteesta pakahtuneesta flanellipaitaisesta rimpulasta mekkoihin pukeutuvaksi aikuiseksi, joka ei päästä koskaan irti elämänriemusta. Minä olen kasvanut, sekä leveyttä että selkärankaa. Minulla on itsekunnioitus ja ymmärrys itsestäni. Minulla on ymmärrys siitä, että parjatut piirteeni ekstroverttiydestä puheliaisuuteen ja ihmisrakkauteen eivät ole huonoja asioita. Minä välitän ihmisistä ja ihmiset välittävät minusta. Minulla on arvoa. Enkä minä ole typerä, vaikka en aina ajattele loppuun asti sitä, mitä minä sanon.

Kiitos Kouvola, rakas rujo betonihelvettini. Sinä et pääse minusta ja minä en päästä sinua sydämestäni koskaan.


5 kommenttia :

  1. KKK :----D
    aaaa! toivon sulle hyvää elämää myös helsingissä :3!
    ps. sun blogi on aina jotenkin niin piristävä ja ... näyttää sulta. tulee hyvä mieli :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiäkkö, hetken mä jo ihmettelin et MISTÄ SÄ TIEDÄT MEIDÄN KÄMPÄN LÄPPÄNIMEN t. koskelan koviskommuuni KKK :---D
      Yhyy kiitos kehuista, meni taas roska silmään. :'D Ja kauhean kiva kuulla, että ei tämä blogi ehkä olekaan pelkkää naamallaan makaamista. Taidan käpertyä sun kehuihin loppupäiväksi, tuli kauhean hyvä mieli. <3

      Poista
  2. Virallisesti maailman coolein kakku on nyt löydetty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kestä, miten taitavia ja aikaansaavia kavereita mulla on. :')

      Poista
  3. Oon niin innoissani ja iloinen sun puolesta!

    VastaaPoista