lauantai 23. tammikuuta 2016

pienet rottaset, ne lystikkäitä on


Voi tätä lumen määrää ja pakkasta. Talvesta pystyy nauttimaan ihan eri lailla, kun ei ole pakko mennä minnekään kuin ruokakauppaan, jos ei halua. En minä tästä työttömyydestä tykkää, mutta kaikesta voi ottaa ilon irti. Kohta voisin ruveta taas skarppaamaan elämän suhteen, kun valon määrä on lisääntynyt.

Larppaaminen on selvästi lisännyt vastustuskykyäni. Sen siitä saa, kun viettää melkein kymmenen viikonloppua huhti-syyskuun välillä metsässä vailla sisätilamahdollisuutta. H:lta ei meinaa millään tarttua minuun flunssat ja jos tarttuu, ne kestävät maksimissaan viikon. Ja kylmänsietokykynikin on kasvanut! Ei ole mikään ongelma hypätä luonnonveteen keskellä talvea. Avantoa voisin joskus kokeilla.

Itse asiassa larppaaminen on tuonut elämääni häkellyttävän paljon hienoja juttuja. Ihania ihmisiä, neulomista, yhdistyksen sivujen uudistamista ja vapautuneisuutta puhua nörttijutuista muiden nörttien kanssa. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla yhteisö, jossa he tulevat hyväksytyiksi ehdoitta.

Olen leijunut nyt muutamia päiviä ällöttävässä onnellisuuden kehdossa, kun kaikki on hyvin, vaikka mulla ei ole vielä töitä ja eläinlääkäriin meni melkein 200 euroa yhden rotan hampaiden hionnan vuoksi. Ihmiset tekevät niin suuren osan elämän mielekkyydestä. Pus pus te kaikki.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

maanikko maalasi taloa


Voi hitto. Minuun on tämän syksyn ja talven aikana pesiytynyt jonkintasoinen puuhastelumania. Olen tehnyt villasukkia, lapasia, hameita muutaman ja tänään olin marttailemassa naapurissa Nelsin luona. Tein polvivillasukat melkein valmiiksi, kunnes lanka loppui ja vaihdoin ompeluun. Uusi hygieniapussi oli tarpeen, edellisen olen tehnyt 13-vuotiaana käsityötunnilla ja jälki on sen mukaista, haha. Halusin myös tehdä minulle ja Nelsille tuollaiset pyramidin muotoiset pussukat. Nelsku antoi minulle joululahjaksi manteliherkkuja samanmallisessa paperipussissa ja halusin toisintaa noin hienon asian vielä kankaisenakin.

Valmistumiseni jälkeen oppimisen palo on ollut ihan valtaisa ja se purkautuu tällä hetkellä käsitöihin. On tämä aika kivaa. Seuraavat puuhastelut jo siintävät mielessä ja olen täynnä energiaa.

Uusi vuosikin vaihtui ja tämän vuoden teemani on Kohtuudella - ja sen yli. Olen aloittanut jo hassun hyvin ja ollut ihmisiksi niin uv-bileissä kuin heränyt tänä aamuna seitsemältä itsekseni ja vahingossa. Kyllä se tästä vielä taas rappioksi muuttuu. Mutta jos olisi vaikka vähemmän rappiota kuin viime vuonna.

Miehän sanoin, että elämä voittaa jälleen. Mikään ei ole niin raskasta kuin joulukuu ja niin keveätä kuin tammikuu ja sen kirpeät pakkaset.