torstai 5. marraskuuta 2015

hey jim hey



Törmäsin sattumalta tekstinpätkääni toukokuulta. Pidän siitä vieläkin.


"Mies istui riippumaton laidalla. Hänen harmaat silmänsä olivat siristyneet aamuauringon paistaessa esteettä hyttiin. Karheat sormet hieroivat pitkäksi venähtänyttä partaa laiskasti, eikä uni ei tahtonut irrottaa otettaan miehestä. Sinä aamuna oli jälleen hieman vaikeampi ottaa päivästä kiinni. Hän oli jälleen vanhempi kuin eilen ja vanhempi kuin toissapäivänä. Ennen kaikki oli myös yksinkertaisempaa, eikä hänen tarvinnut miettiä, mitä päivä toisi tullessaan. Enää päivät eivät toistuneet samanlaisina, enää hän ei tiennyt millä mielellä hän illalla takaisin maate panisi."

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti