maanantai 2. marraskuuta 2015

all hallows eve


Tänään paistoi aurinko aivan kuin kesä olisi ollut. Lämpötila oli lähempänä viittätoista kuin kymmentä plusastetta ja minä ensimmäistä kertaa sitten syksyn saapumisen vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin jolkottelemaan metsään. Viikonlopun rappio takertui henkeen, mutta lihakset eivät olleet unohtaneet. Olen viimeksi tänään naureskellut sitä, kuinka olen kuin villieläin, jonka on pakko päästä purkamaan energiaa, tai sanitypisteet alkavat ropisemaan. Parhaimmillani jolkottelen metsäpoluilla pitkin, kevein päkiäaskelin petoeläinten tavoin. Enkä oikein muuten juoksekaan.

Halloween oli jälleen eeppinen, kuten aina. Aivan kuin olisi joulu ollut, mutta paremmalla teemalla ja paremmalla tekemisellä. Luonamme oli vajaa parikymmentä ihmistä ja krebatorio oli sen mukainen. Jossain vaiheessa iltaa istuimme muutaman ihmisen kanssa keittiön lattialla ja tuhannen päissämme kaiversimme kurpitsaa lyhdyksi. Hyvä tuli. Harpyijaksi muuttuneena viekottelin baarissa viattomia tyttölapsia paheiden teille. Meillä punkkasi neljä ihmistä, joista yhtä en tuntenut entuudestaan. Osoittautui hienoksi ihmiseksi ja toivon, että Lappeenrannan päästä hänet heitetään harteille ja kannetaan jälleen luoksemme krebatorioon. Jos tällä kertaa musta perkeleemme ei kusisi hänen päälleen keittiön lattialla nukkuessa. Sunnuntaina osalla muuttui korjaussarja virityssarjaksi viimeistään krapula-burgerien äärellä baarissa.

En ole vielä valmis päästämään Halloweenista irti. Säilykööt koristeet ja jatkukoon leffojen katselu painajaismaisena.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti