tiistai 6. lokakuuta 2015

polkuja kuusikossa


Myrsky teki tuloaan, kun kuljin metsässä. Navakka tuuli puhalsi läpi puiden ja sai vanhat latvat huojumaan. Tuuli oli kuitenkin lämmin ollakseen lokakuun alkua. Tuntui siltä, että sain pitkästä aikaa kunnolla henkeä.


Kuusikossa katselin, kun korkeat puut kallistelivat ylläni ja hetkellinen auringonpaiste valaisi aukeita kohtia. En kuitenkaan voinut olla huomioimatta kovaäänistä narinaa, joka sai minut vastentahtoisesti luopumaan puiden suojasta pellolle, kohti kotia. En halunnut jäädä potentiaalisesti kaatuvan puun alle juuri sinä päivänä, jos ollenkaan.


Illalla valot välkkyivät 130-vuotiaassa sukutalossamme, kun neuloin ensimmäistä lapastani kymmeneen vuoteen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti