perjantai 30. lokakuuta 2015

hämärä jo maille hiipi


Viikonlopun vietin mökillä hiljaisen järven rannassa, tiukasti kietoutuneena liian isoon takkiini. Sydäntäni lämmittää vieläkin, kuinka seurueemme saunottuaan ja minun käytyä uimassa kuivasimme ja vaihdoimme kuka yöhousuihin, kuka muihin kotihousuihin ja jatkoimme neljän hengen bileiksi yllättävän ankaraa krebatoriota. Tanssimme niin, että nuotiomaja tärisi ja lauloimme spontaanin dueton kaverin kanssa, kun hän osasikin Alla jalavapuun sanat ja päädyimme samalla vielä valssaamaan villisti ja humalaisen epätarkasti. Yöni taittui uneksi vasta aamuyhdeksältä ja kolme tuntia myöhemmin olin jalkeilla taas. Seuraavanakaan yönä en ummistanut silmiäni ennen kuin aurinko kuuden jälkeen alkoi osoittaa ensimmäisiä merkkejä nousemisestaan ja kuu antoi paikkansa.

Naamani oli nokinen ja ryönäinen kuin metsäläisellä, kun maskeerausvärit eivät lähteneetkään suunnitellusti irti. Hauskaa se oli silti. Tiedänpähän ainakin, mitä en tee halloweeniksi.

Metsässä minä olen onnellinen.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti