keskiviikko 16. syyskuuta 2015

is someone after us


Syksyssä on se huono puoli, että pitäisi olla joku tekosyy olla ulkona. Kesällä voi vaan ottaa viltin ja mennä koko päiväksi puistoon. Tunnen oloni liian pieneen häkkiin laitetuksi kissaeläimeksi, joka kiertää kärttyisenä ympyrää. Vihaan nyt jo tätä pimeyttä ja ihmisseuran puutetta ja tunkkaisuutta. Kuusi viikonloppua metsässä huhtikuusta lähtien ja koko kesän muutenkin ulkona oleminen on jälleen saanut minut sisätiloja inhoavaksi metsäläiseksi.

Tuntuu, että sekoan yksinäisyyteenkin, vaikka asun H:n kanssa saman katon alla. Haluan tekemistä, sosialisointia ja aktiviteetteja epäterveen paljon. Mitääntekemättömyys on ahdistavaa.

Minusta tuntuu siltä, että muutto saattaisi auttaa, vaikka siitä ei ole mitään takeita. Vaikka Helsingissä minulla on kassillinen kavereita ja ystäviä, ei heilläkään välttämättä ole aikaa minun seuraa vaativalle persoonalleni.

Ääh.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti