torstai 24. syyskuuta 2015

pieniä hienoja hetkiä elämässä

 
Viime lauantaina minä ja kaksi parasta ystävääni lojuimme meillä edellisen illan krebatorion jäljiltä. Laitoin nauhalta jonkun typerän rottakauhuleffan pyörimään ja ei kulunut kovin kauaa ennen kuin toinen nukahti sohvannurkkaan. Nojasin häneen tyynyn kanssa ja pian nukuin minäkin. Hanniksen tyyny oli jalkojani vasten ja kohta kaikki kolme tyttölasta nukkuivat kasassa kulmasohvalla, yksi kappale koiria vielä jalkojeni päällä. Heräsimme loppumähinän pyöriessä ja tuntia myöhemmin kävin avaamassa oven kaverille ja hänen bändilleen, joiden mekastus kuului ulkoa toiseen kerrokseen saakka.

Kaksiossamme naurettiin, pelattiin pleikkari ykkösellä, mäyhättiin peleille ja paremmin osaavat rämpyttivät ukuleleani.

Huomenna minä käyn hakemassa tutkintotodistukseni ja valmistun kaikessa hiljaisuudessa. Mitä nyt vähän kavereiden kesken bailataan. Viikon päästä sitten sukulaisia kestitsemään pöndelle.

torstai 17. syyskuuta 2015

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

is someone after us


Syksyssä on se huono puoli, että pitäisi olla joku tekosyy olla ulkona. Kesällä voi vaan ottaa viltin ja mennä koko päiväksi puistoon. Tunnen oloni liian pieneen häkkiin laitetuksi kissaeläimeksi, joka kiertää kärttyisenä ympyrää. Vihaan nyt jo tätä pimeyttä ja ihmisseuran puutetta ja tunkkaisuutta. Kuusi viikonloppua metsässä huhtikuusta lähtien ja koko kesän muutenkin ulkona oleminen on jälleen saanut minut sisätiloja inhoavaksi metsäläiseksi.

Tuntuu, että sekoan yksinäisyyteenkin, vaikka asun H:n kanssa saman katon alla. Haluan tekemistä, sosialisointia ja aktiviteetteja epäterveen paljon. Mitääntekemättömyys on ahdistavaa.

Minusta tuntuu siltä, että muutto saattaisi auttaa, vaikka siitä ei ole mitään takeita. Vaikka Helsingissä minulla on kassillinen kavereita ja ystäviä, ei heilläkään välttämättä ole aikaa minun seuraa vaativalle persoonalleni.

Ääh.

tiistai 15. syyskuuta 2015

limbossa


Mikä muka olisi lystikkäämpää kuin asukuvien ottaminen ryönäisellä parvekkeella, jossa on mm. rottien riippumattopyykkiä odottamassa pesua.

Olen ajautunut jonkintasoiseen kieltäymyksen limboon vuodenajoista. Olen antanut periksi kesän vääjäämättömälle poissaololle, mutta en osaa vielä mieltää kuluvaa vuodenaikaa syksyksi. Ei ole kovin kylmä, mutta ei kovin aurinkoistakaan. On vain. Vähän niin kuin minäkin. Valmistun viimein kuun lopussa ja kuulemma tutkintotodistuksen liitteet ovat jo allekirjoitettu.

Kellun.

Haluaisin pitää itseni kiireisenä, mutta minulla ei oikein ole välineitä siihen. Joten vain piirrän ja toivon, että saisin purettua kirjoitustarpeeni. Jostain syystä sanat eivät jälleen kerran tule ulos, vaikka niin toivoisin. Sisälläni on pakahduttava määrä asioita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta en oikein tiedä, mikä minua estää.

perjantai 11. syyskuuta 2015

a deertaur


Ja niin mie vain piirrän, kun en kirjoittaakaan juuri nyt osaa.

torstai 10. syyskuuta 2015

hetki ennen myrskyä


Hän vilkaisi taivaalle, huokaisi ja nosti vielä yhden hangollisen heinää suovaan. Koko taivaan peittäneet tummat pilvet roikkuivat raskaina, valmiina kastelemaan kaiken ja kaikki pelloilla. Nainen katseli, kun muut lähtivät jo takaisin kylää kohden ja kiipesi sitten laakealle kivelle hetkeksi istahtamaan. Ilma oli lähes tukahduttavan lämmin, eikä edes tuulenvirettä tuntunut iholla. Hetkeksi nainen jäi omiin ajatuksiinsa, kunnes ensimmäinen, vielä kaukana oleva jyrähdys, havahdutti hänet. Hän suoristi vartensa, luisui kivenlohkareelta alas ja heinähanko kädessään lähti puolijuoksua karkuun ensimmäisiä sadepisaroita.

--

Olen ehkä oppinut piirtämään täysin digitaalisesti. Uuteen välilehteen avaamalla saa täysikokoiseksi.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

kiitos kaikesta, siitä vähästäkin


Vaikka viivähdit vain niin vähän aikaa ja tunnen oloni petetyksi lähtösi takia, näkemiin taas kesä. En halua unohtaa sinua ja lämmintä kosketustasi näinä tulevina, mustina kuukausina.