tiistai 18. elokuuta 2015

jäljelle jää loppukesän mustat yöt ja kirjat


Nukkumaanmenoa harkitessaan mikään ei ole niin riemastuttavaa kuin muistaa käyneensä kirjastossa ja lainanneensa luettavaa. Se, että kirjahyllyt ja lattiat notkuvat jo omien kirjojen painosta, ei tarkoita sitä, että olisi mitään luettavaa.

Kingin kirjojen rivissä on tyhjä aukko, Naisen raivo koristaa Suvin yöpöytää. Vastavuoroisesti Ensimmäinen siirtokunta päätyi luettavakseni Suvin kehoituksesta. Mikään ei minua niin onnelliseksi tee kuin kirjoista puhuminen.

Fyysisistä kirjoista ja e-kirjojen tulosta vaahtoaminen kuuluu lempiaiheisiini, valikoivasti vanha jäärä kun olen. Muulla omaisuudellani ei ole niin väliä, kunhan saan pitää kirjani muutosta toiseen hamaan loppuun saakka. Kyllä minä kirjani kannan, vaikka selkä kipeänä ja huulet viivana.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti