tiistai 28. heinäkuuta 2015

juo kaljasi ja ole hiljaa - mutta ethän sinä voi juoda kaljaa


Voisin kertoa teille feministisestä raivostani, lohduttomuudesta ja yksinäisyyden tunteista, jotka ovat tosia, vaikkakin liioiteltuja. En minä jaksa. En ole koskaan ottanut osaa ajankohtaisiin keskusteluihin julkisesti, vanhojen jäärien kommentteihin naisista ja heidän väärästä sukupuolestaan tajuta mistään mitään, karvattomuudesta ja karvaisuudesta, naisten kaljanjuonnista ja miesten roseen juomisesta tai siitä, kuinka paljon minua oksettaa Aito avioliitto -kiukuttelu. Kihisen itsekseni, ärhentelen ehkä lähipiirille. Mutta minua suututtaa niin valtavasti. En kuitenkaan suostu olemaan osana ryöpytystä, joten en osallistu.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen vihainen nuori nainen. Sitä enemmän olen tukehtumaisillani raivoon sosiaalikulttuurillisten epäkohtien vuoksi. Ja monen muunkin asian, mutta sosiaalisena eläimenä erityisesti yllämainittu vi-tut-taa.

2 kommenttia :

  1. Tähän piti tulla pitkä ja tuskantäyteinen tekstinpätkä, mutta tiivistänkin vain sanomani että luulen tietäväni tuskasi. Tavallaan haluaisin ottaa osaa kaikkiin niihin provosoiviin keskusteluihin, mutta toisaalta on pakko suojella itseään, sillä ahdasmielisten jurnuttajien kanssa väittely on todella kuluttavaa ja vie uskon ihmiskuntaan tyystin. (Terveisin tyttö jota ihmiset alkoivat kohdella nätisti vasta kun kasvatin pitkät hiukset ja aloin käyttämään mekkoja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin kuluttavaa ja käytännössä aina henkilökohtainen hyökkäys, en halua pahoittaa mieltäni enempää aiheesta kuin mitä nyt jo. Eikä sillä jurnuttajien kanssa väittelyllä voita mitään.

      Poista