tiistai 23. kesäkuuta 2015

nummi, taas


Jälleen kerran Nummirock tuli ja meni. Seinäjoelta minä ajoin reissuseurueemme jo juopottelemaan alkaneen toverimme pakulla paikan päälle ja jälleen tunsin oloni maailmanvaltiaaksi. Jostain syystä nautin syvästi isoilla autoilla ajamisesta, joissa nopeus ei ole pääasia.

Hannis sammutti tulen sytytysnesteellä, hienosti. Minulta yritettiin takavarikoida samainen aine, mutta reippain elein toimin tulimestarina tahdottiin tai ei. Pari kertaa allaolevassa kuvassa oleva vuori kiskoi minut reippain elein hiuksista pois tulen äärestä traumatisoituneena neljän vuoden takaisesta liekkien korkeusennätysyrityksestä.

Juhannuspäivänä kävimme Hanniksen kanssa uimassa Nummijärvessä, kun yhtenä päivänä paistoi aurinko ja oli lämmintä. Se oli hei heit talviturkille taas.

Näin kaksi keikkaa, joista kumpikaan ei ollut se, mitä minun piti nähdä. Kaatosade teki mukavuudenhaluiseksi ja paviljongissa oli sateensuojaa ja nuotio. Molemmat vahingossa nähdyt bändit olivat sellaisia, jotka tekivät vaikutuksen, enkä minä ikinä piittaa tutustua uusiin bändeihin livekeikkojen kautta. Kerta se ensimmäinenkin. Steve n Seagulls on nyt vuorokauden soinut kotona kaiuttimista, tälläkin hetkellä.


"Sun pitää juoda vähemmän enemmän ja nopeemmin."

Minua tuli vastaan hevisetä kädet levällään, koppasi halaukseen ja totesi "Olkoon rakkaus puolellasi, pyhä nainen." Hän painoi vielä otsan vasten otsaani ja erkanimme.

Minua vastaan tuli myös mies, joka sieg heilasi minulle ja vastasin "Sail hatan". Hän ehti kävellä jo ohitse, ennen kuin tajusi todeta selälleni "Se on muuten hail Satan!!!" Naamakämmensin henkisesti ja kiljahdin hyytävän ivallisesti "Aijaa?!"

Tutustuin ihmisiin, törmäsin vanhoihin tuttuihin ja törmäilin ystävieni tuttuihin, joita en tuntenut ennestään.

Viimeisenä yönä olimme Hanniksen ja H:n kanssa pystyssä aamuseitsemään. Heräsin kolme tuntia myöhemmin edelleen humalassa, jonka uhkaavan krapulan selätin voittajan elkein.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti