torstai 7. toukokuuta 2015

mad max girls


 Elämäni on aika jees tällä hetkellä, vaikka väsyttääkin. Opinnäytetyö on tehty, numero saatu ja olen saanut työharjoittelupaikan, jolla saan puuttuvat pisteet ko. asiasta. Sitten minä valmistunkin heti elokuussa, vain muutaman kuukauden myöhässä aikataulusta. Asiat loksahtelevat paikalleen, vaikka minä kierinkin ammatillisen kriisin parissa, kun en osaa tarpeeksi. Mutta en kai voi vaatia itseltäni liikaa, vuoteen minulla ei ole ollut edes ketään, jolta pyytää apua minkään ammattialani asian suhteen.

Elämässäni on myös hienoja ihmisiä, joista en halua luopua koskaan enää. Yksi kolmesta asuu niinkin lähellä kuin saman katon alla ja toinen vain yhden talon päässä. Eräänä päivänä Hanniksen kanssa koiraa lenkittäessämme katselimme lumenkaatopaikkaa silmät kiiluen ja totesimme musta aavikko -kuvasarjan olevan paikoillaan. Seuraavana päivänä me tulimme, näimme ja kuvasimme. Teema ei mennyt ihan putkeen, yllä oleva kuva on ainut alkuperäistä ideaa noudatteleva. Loput muuttuivat postapokalyptiseksi rantaskenaarioksi. Hannis on maailman paras kuvattava, katsokaa nyt.

Mikään ei ole niin hienoa kuin ystävä, jonka kanssa on yhtä kärttyinen samoista aiheista ja vastavuoroisesti aivan herkästi innostuva ja yhtä typerän spontaani kuin itsekin. Ne kutsuu meitä kauhukaksikoksi, me kutsutaan itseämme punapääjutuksi.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti