lauantai 9. toukokuuta 2015

kesä kesäterde kesäterdekoira


Kummasti kommenttiboksikirjoittelu saa muutakin tekstiä sikiämään.

Olen luullut olevani ikuinen juniori, koska niin minulle annetaan ymmärtää. On helppoa tuntea olonsa lapsukaiseksi ketteräiseksi ollessaan jokaisen ihmisseuransa nuorimmainen. Mutta kantabaarissani kirkkaat silmät ja vielä koko arsenaalin ketjuja ja vöitä päälleen pukevat ja huolella silmänsä mustiksi meikanneet underground-nuorisolaiset todistavat toista. Siellä ne '97 syntyneet istuvat ja juovat kaljaansa, yrittäen näyttää siltä, että he ovat istuneet siellä aina eikä vasta ensimmäistä kertaansa. Minä hymyilen tuoppiini ja kiinnitän kaiken kärsineen nahkatakkini olkanepparin takaisin paikalleen.

En minä nosta itseäni jalustalle tässä, olen nykyään vain se vähemmän huomiota itseeni kiinnittävä kuin mitä aiemmin. Ei ole niin väliksi, jos en ole laittautunut viimeisen päälle, jos minusta ei tunnu laittautumiselta. Itseään varten pukeutuminen on oleellisempaa kuin muiden mahdolliset mielipiteet. Vaatteet ovat vain vaatteita, vaikka ne olisivatkin sieviä ja sopisivatkin yhteen. Hämmennyin yksi päivä, kun kenkiäni kommentoitiin hienoiksi ja jouduin tarkistamaan, mitkä minulla edes oli jalassa. Huomion on helppo kiinnittyä tärkeämpiin asioihin, kun vaatekaapin sisältö tuntuu omalta.

Eilen olimme Hanniksen ja kummilapsen kanssa kantiksen terassilla yksillä ja tiskillä silkoposkinen nuorimies pyysi märkää päärynää. Nauroin asialle ääneen ja tiedustelin, mitä kuiva päärynä sitten on. Poikalapsi oli vastaamassa, mutta tuttavansa tervehtiminen vei huomion, enkä koskaan saanut tietää totuutta.

Juotuamme teimme lähtöä, mutta löysät nilkkani totesivat, että unen näit ja katosin pöytien taakse kiveykselle polvilleni. Hetken keräilin itseäni, totesin tämän olevan sama juttu kuin aina ennenkin ja naureskellen nilkutin itseni Hanniksen luokse ensiapuun. Eniten harmitti lempisukkahousujeni totaalinen tuhoutuminen. Nuorena tyttönä minua olisi nolottanut ja hävettänyt tämänkaltainen episodi. Ei enää. Ei voi mitään, jos kaatuu ja tekee kipeää. Ylös vain, kun pääsee.

2 kommenttia :

  1. Ysiseiskaa kuumottaa heinäkuussa odottava baarineitsyyden menettäminen. Kuitenkin baarimaailman eliitit nauravat ja kutistun häpeästä niin pieneksi, että hukun juomaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä, ei ketään oikeasti kiinnosta toisen baaribisnekeset. <3 Muistan vieläkin sen häpeän, kun syntymäpäiväni kävin ostamassa ensimmäisen alkoholijuomani kaupasta ja kassatäti kommentoi syvää ivallisuutta äänessään "hyvää syntymäpäivää" paperini katsottuaan. :(

      Poista