tiistai 14. huhtikuuta 2015

breathing


Minusta tuntuu siltä, että sumu päässäni alkaa pikkuhiljaa hälventyä. Viimeiset kolme kuukautta ovat kadonneet kuin maan nielemänä, vaikka asioita tuli tehtyä ja koettua ja oltua ihan iloinen. Opinnäytetyöni palautin viisi päivää etuajassa pääsiäisviikon torstaina. Siitä asti olen keräillyt itseäni ja itkeskellyt ja maannut sängyssä ulos stressiäni, joka tuli ovet paukkuen vasta opparin palautuksen jälkeen moikkaamaan. En ole vielä täysin ennallani, mutta parempaan päin. On jännittävää, miten voi voimat loppua pyytämättä ja kysymättä ilman, että on koskaan aiemmin edes kyseenalaistanut jaksamistaan.

Rajakatseen ensimmäinen peli on kahden viikon päästä ja otimme Hanniksen kanssa varaslähdön ulkoilmaan eilen kävelemällä kaksi tuntia metsässä koirakakaran kanssa. Aurinko paistoi, otin hupparin pois ja puin sen jälleen päälleni, kun varjossa oli vielä lunta. Kun kävelimme pientä polkua kuin kauempanakin ihmisasutuksesta, taivas antoi lämpimän kevätsateen tiputella harteillemme ja hiuksiin. Metsä heräsi eloon ja niin minäkin. Kaikkialla tuoksui vihreys ja vakaasti jälleen esiintunkeutuva elämä.

En malta odottaa tämän vuoden ensimmäistä metsäviikonloppua. Edes ajatus aamuyön kylmimmistä tunneista hiipuvan nuotion ääressä eivät saa minua värisemään.

2 kommenttia :

  1. Paljon lämpimiä ja valoisia ajatuksia sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kultapien' ♥ Mua jo kyllästyttää tämä vetämättömyys, lämpöä ja valoa onkin jo tilauksessa!

      Poista