sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

unista


Uneni ovat alkaneet muuttua. En oikein osaa kuvailla miten, mutta ne ovat silti. Näen nykyään unia taloista, jotka ovat hylättyjä ja hiljaisia. Ne eivät kuitenkaan ole turmeltuja tai autioita. Niistä näkyy kaikki se elämä, mikä niissä on joskus asunut. Lelut ovat jääneet paikalleen kuin kesken leikin, samoin sarjakuvat hyllyissään ja tiskejä pöydällä. Valju valo valaisee huoneita, joiden asukkaat ovat vain kerran poistuneet kotoaan, eivätkä koskaan palanneet. Nämä unet voisivat olla pelottavia ja kääntyä milloin vain painajaisiksi, mutta sitä ne eivät tee. Uneni ovat lähinnä haikeita ja kuin hiljaisia lampia keskellä aarniometsää.

Kerran näin unta, että päädyin tällaisen hylätyn talon pihaan. Puusta roikkui keinu ja oli hailakka syyspäivä. Märkiä lehtiä oli liimaantunut kuistin portaille astellessani ovelle. Jo pihan läpi kulkiessani tiesin, että olin ollut aiemminkin täällä. Silloin siellä oli elämää ja iloista naurua. Tiesin myös sen, että yksi sen talon perheenjäsenistä oli kuollut ja muu perhe oli muuttanut pois muistojen painosta. Ovi ollut kosteudesta turvonnut, mutta sain sen auki. Sisällä oli tuttua, aivan kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Talo toivotti minut tervetulleeksi ja ovi sulkeutui perässäni armeliaasti, jotta minulle syyttä suotta suuttunut mies ei tietäisi, minne olin kadonnut hänen edeltään.

Unimaailmasta on tullut minulle koko ajan tärkeämpi, vaikka oikeassa elämässäni ei ole mitään, mitä haluaisin muuttaa. Joka yö menen nukkumaan onnellisena siitä tiedosta, että pääsen taas näkemään asioita, joita alitajuntani minulle vuolaasti suo.

2 kommenttia :

  1. Otsikko ja kuva saivat pelästymään ja luulemaan, että Mattikselle ja Joonatanille on sattunut jotain! Huhuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....voi ei, onpas tuossa kyllä melodramaattinen yhdistelmä. :----D En edes tajunnut, ennen kuin sanoit. Ehkä pitää vaihtaa otsikko, haha.

      Poista