torstai 12. maaliskuuta 2015

kiitos kaikesta


Oloni on lohduton. Tänään on yksi kirkas tähti sammunut.  En yleensä lotkauta evääni vieraiden kuolemalle, mutta nyt otan hatun päästä. Toivottavasti Kuolema on hyvää seuraa matkallasi. Hyvästi jää, sir Terry Pratchett.

Olin 10-vuotias, kun isoveljeni ensimmäistä kertaa ojensi minulle Pratchettin kirjan, enkä ole sen koommin päästänyt irti. Nuoruuden uskoni kuolemattomuudesta on koetuksella, kun rakkain kirjailijani jättäytyy jälkeen tästä maailmasta. Kaunis kevätpäivä taittui surumielisen hiljaiseksi illaksi.

2 kommenttia :

  1. Samat fiilikset täälläkin... Olen itkenyt tätä koko illan, ja nyt on silmät niin kuivat että hyvä kun edes näen mitä kirjoitan D: Mulle vieläpä kävi tänään niin, että kirjahyllyä järjestellessäni mietiskelin mitä Pratchettille mahtaa tällä hetkellä kuulua, ja sitten kun otin taukoa kirjojen järjestelemisestä niin heti ensimmäisellä avaamallani nettisivulla lävähti kuolinuutinen naamalle. Uskomatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä päässä on myös tullut itkeskeltyä pitkin iltaa. Tiedätkö, mäkin just pari päivää sitten aloittelin jälleen Unseen Academicalsia ja mietin ihan samaa. Surettaa niin valtavasti.

      Poista