torstai 8. tammikuuta 2015

tyhjän häkin kaiho


Heräsin tänään yhdeksältä ovikellon soimiseen. Kiireellä nousin sängystä ja hätäisesti yritin kiskoa jotain vaatetta päälleni, huikaten samalla oven läpi "Odota hetki!" Kävin alhaalla kantamassa kuriirin kanssa kolmanteen kerrokseen hyvän kokoisen paketin, jonka jälkeen sainkin tasata pidemmän aikaa henkeä. Tuokin riitti ilmeisesti rehkimisen määritelmän alle flunssaisena. Minä painuin takaisin sänkyyn ja ensimmäisen puoli tuntia Riesa määrätietoisesti esitti kovaan ääneen kysymyksiä siitä, mikä tämä on, onko se mulle, mikset sä avaa sitä ja miksei tässä ole jo seikkailureikiä. Kyselyikä ja laatikon herroittaminen jatkui koko aamupäivän, ennen kuin annoin kissaparalle periksi ja aloin H:n kanssa purkamaan laatikon sisältöä.

Puolisen tuntia myöhemmin makuuhuoneessamme oli melkein puolitoista metriä korkea, uudenkarhea rottahäkki, joka enää vain odottaa eläjiä, lisäsisältöä ja poikasajaksi tiheämpää verkkoa ympärilleen. Miten ihmeessä minä maltan odottaa melkein kaksi kuukautta vielä, eikä pentue ole vielä edes syntynyt, hätinä siitettykään.

Odottavan aika on niiiiiin pitkä.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti