tiistai 20. tammikuuta 2015

odotuksista itseään kohtaan


Joskus toivoisin olevani cool ihminen. Tiedättehän, sellainen, jonka ulosanti olisi hiottua ja hallitsisi eleensä ja askeleensa. Aina silloin tällöin yritän toteuttaa itseäni asian suhteen. Lähimmäksi pääsin 2011 syksyllä uudessa opinahjossa aloitettuani. En minä muuten tietäisi, mutta luokkatoverini totesi joskus vuosi sitten "sä olit niin cool ensimmäisellä viikolla, mut sit sä avasit suusi".

Niin. Ei minusta taida olla cooliksi. Olen sellaiseen aivan liian pehmeä, äänekäs, puhelias, nolosti pukeutuva ja holtiton. Kuinka osaisinkaan jättää kertomatta kaikki ne tarinat, jotka eivät nosta arvoani ja julkaisematta ne kuvat, joissa näytän hölmöltä ja epätäydelliseltä. Onneksi meitä on joka lähtöön, eikä minun tarvitse paikata kenenkään sijaa räpistelemällä tyylikkyyden suvannossa. Ei minusta koskaan voi tulla sellaista, joka hioo blogiaan ja kuviaan täydelliseksi kiiltokuvaksi. Tai cooliksi rosoisuudeksi. Ei minun tarvitsekaan.

On niin paljon armollisempaa hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä. Elämästäni on tullut paljon parempaa, kun en jaksa keskittyä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Koen itseni myös kummaa kyllä koko ajan kauniimmaksi, vaikka kiinnostukseni ulkonäköäni kohtaan vähenee koko ajan. Aikani ja energiani kohdistuu kaikkeen muuhun kuin oman epätäydellisyytensä vatvomiseen. Ei kyllä mihinkään oikeasti hyödylliseen, mutta kirjoittaminen ei ole koskaan pahasta, vaikka ei osuisikaan Tärkeiden Asioiden puitteisiin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti