tiistai 27. tammikuuta 2015

kesäkin on jo kulman takana


Lunta on vielä kahlattavaksi asti maassa, mutta kuten joka vuosi, tammikuun lopulla sisälläni herää kevät. Siihen ei auta realismi, eikä vallitsevat sääolosuhteet. Päivien pidentyminen saa minut heräämään ja sytyttämäään sellaisen palon sisälleni, jota ei voi hillitä. Minunkaltaisellani kesäkuun kakaralla ei ole mitään annettavaa talvelle, joka vain vie kaiken energian ja valon elämästä. Jäin selaamaan tätä kirjoitusta varten viime kesän kuvia ja voi, kuinka iloiseksi ne minut tekivätkään. Kykenen vieläkin tuntemaan ihollani sen pakahduttavan kuumuuden, joka heinäkuussa teki arjesta vaikeaa. Mutta silloinkaan minä en valittanut, silloin oli riittävän lämmintä ja kesä.

Kesä, kesä, kesäkesäkesä. Tällä hetkellä on suostu suomaan ajatustakaan opparille, joka junnaa minusta riippumattomista syistä paikallaan. En voi edistyä, koska minulla ei ole vieläkään ohjaajaa, joka auttaisi ja ohjaisi. Asia ei ole kiinni siitä, ettenkö olisi kysynyt, pyytänyt ja anellut. Deadline on kahden kuukauden päästä, saa nähdä pystynkö palauttamaan koko paskaa ajoissa. Haluaisin kovasti valmistua, mutta ei ole minun vikani, jos koulu tekee siitä äärimmäisen vaikeaa.

Ihan sama. Kevät ja kesä, olen valmis ottamaan teidät vastaan. Ja ihmiset vielä ihmettelevät, miksi hamstraan kesävaatteita marraskuussa. He eivät tiedä mistään mitään.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti