tiistai 30. joulukuuta 2014

kotona on hyvä


Siinä missä vanhempieni asuttama, isäni 130-vuotias sukutalo on joulun idyllisyyden ruumiillistuma, minun jouluni ja otteeni siihen ilmestyi vasta tänä iltana, kun olimme viikon kyläilyn jälkeen saapuneet takaisin Kouvolaan. Minä hölmö olin onnistunut ohittamaan kaikki ne seuraamani keskustelut ja suorat ilmoitukset minulle siitä, että pakkanen kiristyy jouluksi ja lähdin kahden pakkasasteen saattelemana junaan nahkatakissa ja käsiäni heilutellen. Takaisin tullessa pakkanen oli kiristynyt kahteenkymmeneen asteeseen ja paljaita sormiani pisteli, kun kannoin kantamuksiani Kouvolan asemalla autoon. Lapaset olivat kassissa, eihän ulkona nyt niiiin kylmä ole.

Vaikka täällä ei ole joulukoristeista tietoakaan ja kynttilätkin ovat ympäritalvinen asia, olen vasta nyt läsnä. Oikeastaan nyt vasta saan pysähtyä nauttimaan aaton jälkeisestä laiskasta raukeudesta, jota seitsemäksi tunniksi venynyt matkustus edesauttoi. En voi kieltää, ettenkö nauttinut jokapäiväisestä sukulaisten ja lapsuuden parhaan kaverini yllättävästä soitosta että moi, ootko täällä, nähdäänkö. Oli suorastaan häkellyttävää, kuinka ikävuosien 3-13 jälkeen melkein kymmenen vuoden tauko kommunikaatiossa ei tuntunut missään. Jutut olivat yhtä huonoja, muuttuvan labyrintin pelaaminen yhtä raivokasta, mutta molempien aikuisuus oli tuonut syvyyttä ja tasapainoa. Emme oikein osanneet tulla toimeen teineinä, kun toisesta kasvoi riekkuva teini ja toinen jäi mustiinpukeutuvaksi angstilapseksi.

Taidan tästä siirtyä sänkyyn lukemaan joululahjakirjaani, uusinta Witcheriä, jota minun piti tehdä koko loma, mutta en ehtinyt. Kahdelta yöllä on ihan hyvä, kuten jouluna kuuluukin lukea läpi yön.

Jouluoloni on kuin saunan viimeiset, lempeät jälkilöylyt. Pahin polte on jo taittunut ja nyt on vain mukava olla. Lumihankeenkaan ei kaipaa kierimään, toisin kuin vielä eilen.

2 kommenttia :

  1. Jaksan kummastella vieläkin, kuinka paljon pidän tavastasi kirjoittaa! Minäkin eilen yöllä sängyssä pyörimisen jälkeen päätin aloittaa viimeinkin Vaarallisen juhannuksen lukemisen. Rakastuin. Ja sen takia olen nukkunut vajaat kuusi tuntia. Onneksi kahvi ja Placebo helpottavat oloa.

    Pidä mukava loppuloma, pus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihan kamalasti kehustasi, tuli oikeaan paikkaan. Seuraavaksi olisin varmaan alkanut kirjoittaa siitä, kuinka huonosti kirjoitan ja kuinka jumissa olen kirjoittamisen kanssa. Ehkä mun ei nyt tarvitsekaan postata siitä, kun mulla on edes yksi, joka uskoo muhun.

      Pidä itsekin kiva loppuloma ja hyvä uusivuosi. ♥

      Poista