perjantai 7. marraskuuta 2014

makoisia puhelinkuvia mm mmm

 

Nyt ei ole kyllä yhtään taiteellista tekstiä tämä. Suon tälle kirjoitukselle olla kuvien ja tekstin osalta just niin kälyinen ja hölmö kuin haluan.

Jaksamiseni alkaa olla hieman parempi, jee. Pysyn silti vielä neljän seinän sisällä, vaikka eilen kävinkin waifuni kanssa teellä ulkomaailmassa ja Hanniksella sovittamassa maailman hienoimman mekon yläosaa. Vaikka olenkin pläski, melkein tekisi mieli heittäytyä napapaitalinjalle joskus. Höö höö. Heräsin tänään siihen, että postiluukku kolahti ja uv portection -aurinkolasit saapuivat perille. Otin Riesan kainaloon ja otin älästönkuvia uudet pleksit päässä, ihan vain koska voin. Joskus on ihan jees omistaa päivä töhöilylle ja laiskalle häröilylle.

Vakvampi vaihde silmään. Blogi on hyvä olla olemassa, kun tänne voi selittää samat asiat kuin kavereille ja väittää, et hei mua on kuunneltu, onhan joku käynyt lukemassa juttujani. Tänne en sentään edes odota kommentointia, toisin kuin kavereilta facebook-chatissa. Sielläkään en saa mitään vastavuoroisuutta. Olen todennut kimppatsätit huonoiksi asioiksi, koska ihmiset luistavat velvollisuudesta kiinnostua muiden jutuista ja vain puhuvat omia asioitaan. Ja silti minä roikun niissä pahoittamassa mieleni, koska haluan tietää mitä muille kuuluu. Minä sentään kovasti yritän kommunikoida ja vastata, tylsät linkit poislukien.

"En varmasti kommentoi sulle mitään, koska mullekaan ei ikinä kommentoida mitään!!" totesi kaverini tässä taannoin, kun menin aiheesta mainitsemaan. Katkera pahan kiertämään laittaminenhan juurikin on se vaihtoehto, mitä tuossa tilanteessa kannattaa tehdä. Asiallinen, ryhmän jäseniin liittyvä keskustelu on yllättävän turha vaihtoehto tuossa mielensäpahoittajien, väärinymmärtäjien ja provokaattoreiden kaveriporukassa. Joskus mietityttää, miksi edes vaivaudun. No siksi, että yksi mätä ja yksi puolet ajasta turhauttava ihminen ei saa minua poistumaan tontiltani.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti