sunnuntai 5. lokakuuta 2014

routa saa


Sydäntäni pakahduttaa, puristaa, kipristää. Suru kesän lopusta vaihtui jo joitain viikkoja sitten neutraaliin välitilaan ja syyskuun taituttua lokakuuhun en enää malta pysyä aloillani. Haluan katsella hölmöjä kauhuleffoja ja fiilistellä halloweenia koko kuun ja koko syksyn. Ulkona tuoksuu pakkanen, oli lämpötila mikä tahansa nollasta plus kymmeneen.

Tänään kiskoin H:n hihasta ulos, kun aurinko vielä paistoi, vaikka ei lämmittänytkään enää. Harhauduimme erään toverimme pihaan ja yllytin H:n soittamaan hänelle. Muutamaa minuuttia myöhemmin olimme tehneet yllätysvierailun miehen ja äkäisen kissan luo.

Rakastan sitä, miltä minun useita vuosia käyttämäni talvihuivi tuoksuu. Siihen ajan myötä pinttynyt lohdullinen sekoitus eniten käyttämääni hajuvettä ja savua. Kun joskus olin näkemässä erästä nettikaveria Tampereella, selitin pidätellyn innostuneesti siitä hajuvedestä ja kuinka paljon pidän siitä. Kaverini nuoruuden naiviudessaan nauroi, että se on keski-ikäisten tuoksu. Höpön höpön. Mitäpä väliä sillä on, kenelle se on tarkoitettu, jos se minulle vain sopii.

Tuoksut ovat muuten jännä juttu. Kuten moneen muuhunkin asiaan, minulla on tiettyihin tuoksuihin äärimmäisen vahvat muistijäljet. Viimeisimpänä sattumana kävi ilmi, että sekä minulla että Hanniksella omilla tahoillamme ollut voimakas, samanlainen viba samasta tuoksusta. Teimme napakan tiedustelun ihmiseltä, jolla sitä tuoksua oli ollut ja vuosien passiivinen mysteerituoksunmetsästys oli päättynyt. Ai miksikö kerroin? No koska voin.

Kirjoitanko mä muuten liian pitkästi tai liian paljon yhdelle kertaa? En halua uuvuttaa teitä.

2 kommenttia :

  1. Et todellakaan kirjoita liian pitkästi! Sulla on aina ollut vallan mukaisa taito kirjoittaa juuri miellyttävän pituisia tekstejä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos synninpäästöstä! <3 Enää ei voi olla tässä hyperiyden ihmemaailmassa varma siitäkään, jaksavatko ihmiset lukea kahta kappaletta pidemmälle.

      Poista