maanantai 27. lokakuuta 2014

helpotusta ilmassa


Tänään olen selättänyt yhden perkeleen. Se vei syyslomani, jaksamiseni, haluni kirjoittaa tänne. Se sijaan se sytytti halun kirjoittaa kaikkea muuta. Seminaarityöni on H:n läpilukua vailla, jotta saisin lähettää sen ohjaajalle eteenpäin. Sen jälkeen, kun tällä viikolla saan niputettua paperille tuon asiatekstihirviön, voin hetkeksi hengähtää. Sitten pitäisi lähteä työstämään opinnäytetyötä ja laskea, paljonko minulla työharjoittelupisteitä onkaan alla ja paljonko niitä tarvitsen valmistuakseni.

Erikoislaatuisesti myös koulun aiheuttama ahdistus ja stressi sai minut, sosiaalisen yöperhosen, vetäytymään kuoreeni ja jättäytymään systemaattisesti ulkoilmasta ja ihmisten näkemisestä pois. Pyydettiin kyllä, kerran suostuin. Teki hyvää olla sellaisten ihmisten seurassa, joista en tuntenut suurinta osaa. Ilmeisesti nihkeä suhtautumiseni vuotta nuorempien poikain humalaisiin katkaravunnäyttöihin saivat pojat luulemaan minua vanhemmaksi kuin olinkaan.

Vaikka oma mieleni väittää toista, empiiriset tutkimukset osoittavat minun olevan aikuinen ihminen. Ihmiset eivät enää ymmärrä, jos sanon tuntevani oloni ihan keskenkasvuiseksi. Yllättäen ne kaksi sankaria veikkasivat viikonloppuna minun olevan lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Olen myös huomannut alkaneeni ottaa vastuuta sellaisista asioista, jotka yleensä saavat minut katoamaan sekunnin murto-osassa paikalta vapaaehtoisia kysellessä. Minuun myös suhtaudutaan eri lailla, tasaveroisena ihmisenä eikä jonain kaitsettavana vajaamittaisena. Tai sitten olen vain avannut silmäni ja karistanut epävarmuuden harteiltani. Vakavaa tai kuivaa minusta ei saa tekemälläkään, mutta olen alkanut viedä persoonani kanssa tilaa eri tavalla kuin ennen. En sellaisella häsäävällä ja levottomalla tavalla, vaan enemmänkin itsevarman reippaalla tavalla.

Ai niin, imarteli myös aika paljon, kun niissä samoissa bileissä minua kovasti yritettiin taivutella lähtemään jenkkiautojengin seuraavan päivän talviteloilleajelun yhdeksi kuskiksi. Imarrelluksi tuleminen ei kuitenkaan riittänyt lähteä ajamaan avoautolla lokakuun lopulla.

2 kommenttia :

  1. Onnittelut seminaarityön edistymisestä! :) Kohta on taas yksi välietappi suoritettuna ja valmistuminen askelta lähempänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tänään sain kaksi kappaletta seminaarityötä tulostettua ja kansiin. Tunsin oloni maailmanvalloittajaksi.

      Poista