perjantai 17. lokakuuta 2014

en ole innoissani mutta puhuin juuri paskaa


Meiltä Hanniksen kanssa yllättävän usein kysytään, milloin me saamme tarinamme kovien kansien väliin. Yleensä olemme nauraneet huvittuneesti päälle ja todenneet, että eihän nyt siitä oikeaa kirjaa tulisi. Mutta sitten eilen keskenämme aiheesta puhuessa äänissämme ei enää ollut naureskelevaa sävyä. Mitä jos sittenkin. Onhan meillä jo materiaalia nelisensata sivua, eikä tarina ole kuin vasta alussa. Pakolliset pitkät tauot kirjoittamisesta ovat oikeastaan tehneet ihan hyvää, ei ole tarvinnut kiirehtiä. Koko juonikin on jo puhuttu läpi.

Lähes suureellisesti aloimme maalailemaan mielikuvia siitä, mitä jos muutaman vuoden päästä heittäytyisimme apurahoille (tai työttömyystuille) ja vain kirjoittaisimme edes ensimmäisen kirjan valmiiksi. Se olisi aika hienoa oikeastaan. Sekin on hienoa, että meillä on itsevarmuutta ja itsetietoisuutta siitä, että me molemmat osaamme kirjoittaa ja pystymme tuottamaan luettavaa tekstiä. Saakelin toisiaan selkääntaputtelevat eukot.

ps. Tämä blogi ei toimi työnäytteenä kirjoittamiselleni, ette voi kritisoida höhö.

2 kommenttia :

  1. MÄ TAHDON LUKEA YHYHYYHYHYHHYHYYYY ;___________;

    :D::D:D::DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitten sun pitää saada lukea, hähä.

      Poista