sunnuntai 12. lokakuuta 2014

eerie


Löysin viikolla itselleni muutamalla eurolla erinomaisen hienon, yllä näkyvän samettitakin, josta piti tulla vain hahmolle vaate. Minulle kävi kuten Hannikselle ja proppi jää arkivaatekäyttöön. Saimme armoa vielä yhden larpin ajan, mutta nyt sekin on ohi. Ei meitä ollut kuin kymmenen pelaajaa ja meistä neljä jäi yöksi. Olimme mökillä keskellä ei-mitään, hiekkatiestä kärrypoluksi muuttuneen reitin päässä.

Illalla sauna lämpeni niin kuumaksi, että poltin tölkinreunaan huuleni. Pakenimme lokakuisen hyiseen järveen ja painoin pääni pinnan alle. Laituri ja portaat saunalta olivat hengenvaarallisen liukkaat limaisten lehtien ja aamupäivän sateen vuoksi, mutta kenellekään ei käynyt mitään. Olisin katsellut pilvetöntä yötaivasta, jos minä olisin nähnyt mitään ilman laseja.

Aamulla tunnelma oli vielä hyväntuulinen, mutta lähdön hetkellä ei enää voinut teeskennellä. Oli hirvittävää luopua jälleen eristäytymisestä ja edes ajatella sivistyksen pariin palaamisesta. Autossa meitä istui kolme vaiteliasta Tenhin soidessa. Kuin yhdessä yössä kaikki puut olisivat pudottaneet lehtensä. Vielä eilen paistoi aurinko, mutta tänään meitä saattelivat kotiin pilvinen taivas ja väritön maisema.

Järvi ei paljastanut koko aikana kuin peilityynen.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti