maanantai 22. syyskuuta 2014

hyvästi taas, ystävä


Aina Rajakatseessa hiuksilleni tapahtuu mystisiä asioita (saunominen ja hiukset auki makuupussissa nukkuminen saattaa vaikuttaa asiaan) ja sunnuntaina hiukset ovat kuudentuhannen takussa. Joka kerta minä mietin, että leikatako pois vaiko takuttaa rastoille asti. Vielä en ole kumpaakaan sortunut tekemään. Joka kerta myös olen sitä mieltä, että tämä oli paras metsäviikonloppu ikinä ja joka kerta seuraava kerta on vielä parempi. Olen viimeisen kolme kertaa luullut katon tulleen vastaan siinä, kuinka kivaa voi olla, mutta joka kerta rysähtää uudelleen. Nautin myös kohtuuttoman paljon ihmisten kuvaamisesta pelikamat päällä.

Kun me lähdimme sieltä, siellä oli vielä elämää, hälyä ja naurua. Mutta minä tiedän, että enää siellä on metsän hiljaisuus ja alkavan talven kylmyys. Ensi viikonloppuna olisi vielä talkoot, mutta sen jälkeen Rajakatse jää taas talviteloille ja yksin.

Eihän tässä enää oikein tiedä, miten olla. En halua ajatella sitä, että mulla ei ole enää mitään odotettavaa ja intoiltavaa ennen huhtikuuta taas.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti