torstai 21. elokuuta 2014

pelleä ei tunne kukaan


Hmh. Tämä aihe on nyt tullut elämässäni esiin tässä lähiaikoina niin monta kertaa, että ehkä haluaisin kirjoittaa ajatukseni selväksi.

Minä olen pelle. Läpänheittäjä, perseilijä. Mutta minä olen muutakin. Tuntuu typerältä edes vakuutella, että hei, minäkin olen järkevä ihminen. Mutta vakuutteluksi se menee, koska palautteena saan lähinnä naureskelua. Ne eivät usko minua. H on tässä kolmen vuoden aikana ehtinyt huomauttelemaan minulle kerran jos toisenkin, että kun sä käyttäydyt kotona paljon fiksummin kuin ihmisten seurassa. Nyt vasta tänä kesänä olen sisäistänyt sen.

En enää voi vedota yksittäistapauksiin. Lähes joka kerta, kun yli kahden ihmisen seurassa menee keskustelunaiheet pohdiskeleviksi, vakaviksi, mielipiteensä esittäviksi, minun aivan järkevä keskusteluunosallistumiseni torpataan ennen kuin olen edes ehtinyt sanoa mitään. Ei Raadolla kuitenkaan ole mitään järkevää sanottavaa. Eräänä iltana laskeskelin, että ehdin sanoa yhteen keskusteluun noin seitsemän kertaa kaksi sanaa lauseestani, ennen kuin minun päälleni puhuttiin aggressiivisesti. Ihmiset kieltäytyvät vaistomaisesti näkemästä minusta mitään muuta kuin sen helpon, tutun ja ennakoitavissa olevan puolen. Kyllä minä tiedän, eivät he sitä tahallaan tee. Olen vain vajonnut juoksuhiekkaan ja polkenut itseäni vahingossa syvemmälle. Ihmisten ennakko-oletus siitä, että kuinka vain heittäisin läppää vakavasta aiheesta ja se fakta, että olen korkeaääninen nainen, eivät edistä kuulluksitulemista. Totta kai kova- ja matalaäänisempää kuunnellaan helpommin.

Olen myös huomannut, että kuulluksitulemattomuus on tehnyt verbaliikastani terävämpää ja rujompaa. Ihmiset kiinnittävät herkemmin huomion korviinsärähtäviin sanoihin. Kuulostan pahasuiselta ja kärjistävältä vain sen takia, että hei, mullakin on asiaa.

Alkusysäyksen tämä teksti sai siitä, kun viime viikonloppuna H kertoi hänen ja hänen ensimmäistä kertaa tapaamansa kaverini puhuneen minusta ja siitä, kuinka sääli on, ettei minua oteta vakavasti. Aha, ai muutkin ovat huomanneet. Olen kuitenkin iloinen siitä, että minulla on kourallinen ihmisiä, jotka näkevät minun kaikki puoleni. Ei-niin-yllättäen jokainen heistä on syvällä lähipiirissäni. Kiitos teille. Teistä ainakin kahden tiedän varmuudella lukevan tämän ja haluan vain kertoa, että olette tärkeitä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti