tiistai 26. elokuuta 2014

jos sä vaan tahdot niin


Joskus olo on äärimmäisen avuton, kun kokee olevansa kykenemätön auttamaan surullista. Siinä ei enää tiedä, miten päin itsekään olla. En haluaisi sanoa ääneen, että minullekin tulee paha olo ihan vain silkasta empatiasta, koska se kuitenkin pelottaisi toisen pois ja saisi vaikenemaan, ettei minun tarvitsisi surra hänen vuokseen. Toisen hiljaisuus on kaikista hirvittävin asia, mitä minulle voi tehdä. Haluaisin vain auttaa ja olla turvana, olla läsnä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti