perjantai 15. elokuuta 2014

ei ei ei en halua


Kevät hujahti ohitse ja minä riemuitsin jälleen orastavaa elämää. Kesä vei minut mukanaan ja nyt minä olen iskemässä jarruja kiinni. En luovu, en varmasti päästä irti niistä kuumista päivistä, jolloin ei tapahtunut mitään kuin puistossamakoilua ja niistä, jolloin tein kaikkea hyvää ja ihanaa. Olen hyssyttänyt ihmisiä siitä kamalasta s-sanasta, joka vaanii minua joka nurkan takana. Nuoremmilla koulut ovat jo alkaneet ja minä naureskelen, kuinka heillä raukoilla on tuollaisia velvollisuuksia keskellä kesää.

Mutta ei auta. Se pirulainen tulee vääjäämättä kohti. Surettaa kesästä, minulle rikkaimmasta vuodenajasta luopuminen, vaikka tiedän rakastavani sitä kurjaa s-sanaa yhtä lailla sen puskettua päälle. Mutta se on eri. Siinä ei ole riemua, vaan vajoaminen takaisin syvään harmauteen ja melankoliaan, josta Raato nauttii eri lailla kuin kesä-Pärsky. En vain halua kokea sitä vielä. Antakaa armoa, edes pieni hetki. Minä en ole valmis tähän.

Aivan kuin menettäisin jonkun rakkaan ystävän, kun kesä väistyy. Tuntuu kertakaikkisen pahalta.

2 kommenttia :

  1. Onhan siulla miut ja Jallupulla, meiän seurassa siulla on kesä ainainen hehee. :)))))

    Okei meen pois täältä.

    VastaaPoista