keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

muistioita elämästä


En muuten olisi voinut Ropeconilta toivoa yhtään mitään enempää. Vaikka jouduimme poistumaan paikalta jo lauantaiyönä, olin onnellinen kaikesta. Sekä tutut että uudet ihmiset olivat rules best. Historiallisten tanssien kaipuu jäi kaihertamaan, pääsisipä harrastamaan lisää. Innostuin niin paljon, että tauoilla Pornopolkaa piti tanssia niin, että oksetti.

Voi minua innostujaa. Innostuin myös siitä, kuinka flirttitansseissa katseet olivat kiinteitä ja kuinka sai vapaasti lirkutella katseellaan, tietäen että se oli vain tanssirooli.

Enkä minä vieläkään osaa tanssia kuin miehenä, perhana.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

lapsettaako


Enkä sitten kuitenkaan malttanut olla heittämättä vielä vähän lisää saman tien perään. Ei ollut savusaippuakupla, oli höyrysaippuakupla.

vähän liian spurgua mullekin


Totean olevani hengissä, vaikka postapokalyptisyys olikin viikko sitten läsnä. Kaikesta päätellen olin onnistunut spugeisuudessani. En jaksa laittaa parempaa kuvaa vaatetuksestani, koska se on liian siistiä ja kliinistä. Kuvassa kädessäni oleva sammakko hyppäsi hetkeä myöhemmin kauniisti irvistelevän ystäväni viinimuovikippoon, mutta eihän hyvää kyykyviiniä nyt tuhlata sovi.

Aamulla meiltä heräsi minun ja H:n lisäksi Hannis ja kaksi Helsingin pään vahvistusta krapulaisina muumimusiikin sulosointuihin. Kolmeen mennessä meidän piti hätistää darrapyllyt Hanniksen luo, koska meidän junamme pöndelle oli karkaamassa. Siellä meni viikko. Serkun pojan rippijuhlissa tuntui siltä, että minua halattiin enemmän kuin juhlakalua. Kuinka.. ihanaa olla sukulaisten keskuudessa kaivattu vieras.

Eilen isäukko ajoi minut ja H:n kotiin. Jouduin hätistämään miehet kauppaan, kun minä karkasin kissojen kanssa viikon hylättynä olleeseen lääväämme edeltä siivoamaan. En ollut olettanutkaan, että kämppä olisi mystisesti siivoutunut itsestään, kun sen olimme jättäneet siihen kuntoon kuin mitä voi väsyneiltä maailmanloppuilijoilta odottaa. Tölkit olivat vielä ihan fine, mutta saakeli kun oli pitänyt unohtaa sekä kissan- että ihmisruuat helteeseen. Molemmat kissankupit lensivät roskikseen, matoja ja piruja ja matoja. Ranskalaiset homeessa ei edes ällöttänyt. Raivosiivosin kämpän vartissa, mutta autopahoinvoivat kissamme päättivät juosta alleenpissanneina suoraan sänkyn. En minä olisikaan halunnut päästä helpolla. Mikä sen mukavempaa kuin saada lisätyötä ja joutua pesemään lakanat ja täkki. Ja kirkuvat kissat suihkussa huuhtoa.

Siivottuamme enimmät karkasimme paikalta, koppasimme Hanniksen mukaan ja poistuimme nelistään H:n porukoiden mökille uimaan Kymijokeen. Olimme H:n ja Hanniksen kanssa kuin keskenkasvuiset penskat, kun minun ja H:n isät jauhoivat kakkaa rannassa ja me keskiarvollisesti neljännesvuosisataiset perseilimme traktorinrenkaan kanssa vedessä. Isseet vahtivat ja lapsukaiset ketteräiset riehuvat.

torstai 17. heinäkuuta 2014

kuva ei kyllä taaskaan liity,


.. mutta kun oon söpöhhh!!11 Että mä tykkään tuosta yhdistelmästä, vaikka olenkin maailman awkwardein kameran edessäolija.

Kuinka pirun huono idea olisi sekoittaa punaista elintarvikeväriä oranssiin crazycoloriin? Tulisiko siitä mahdollisesti punaista vai värjäisinkö vain koko suihkun pinkiksi vahingossa? Puhumattakaan ihostani ja vaatteistani heti seuraavan sateen tullen.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

hnngh

Tarvitseeko mun sanoakaan, että jokainen mahdollinen verenimijäkuusijalkainen on käynyt pitämässä mua pitopöytänään. Olen tässä pari viikkoa raapinut itseäni hengiltä, kunnes Hannis ystävällisesti vasta tänään vihjasi, että apteekista saa hyttysenpistoihin helpotetta. Ei kutita enää. Nyt on hyvä.

Ylihuomenna on maailman mahtavimmat Fallout/postapokalyptisyyssynttärit meillä ja mä en meinaa millään pysyä housuissani.

Ai niin, farkkuliivikin sai uuden pätsin Kuolleista Intiaaneista. Vähän tuntui pahalta uhrata vanha paitani, mutta nyt sillekin on taas enemmän käyttöä.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

vähän vittua ja saatanaa ja vähän positiivistakin


Hrrmpfh. Hienoa, että yhden kuuden tähden kusipään vuoksi muuten kivasta reissusta ei jäänyt muuta päällimmäiseksi muistikuvaksi kuin jatkuva vitutus. Vähän voisin puhua rumasti. Mikään ei ole niin mieltäylentävää kuin se, että yksi ihminen saman katon alla viikonlopun vihaa minua hysteerisen paljon ja kiusaa on se pienikin kiusa ja iso kiusa vielä parempaa. Tuntuu melkein häviöltä, että edes vaivaudun kirjoittamaan aiheesta. Noh, mä en sentään ollut se, joka autossa törkkii kyynärpäällä kylkeen ja läimäisee roskiksen kannen sormille. Ja joo, kyseessä ei ole 14-vuotias tyttö vaan kolmikymppinen mies.

No mut Savossa metsässä ja Savonlinnassa oli kuitenkin kivaa, oli laiskaa ja leppoisaa. Olin kuskina ja sekin oli ihan mukavaa vaihtelua. En kehtaa häveliäisyyttäni kertoa, monenako päivänä olen ollut päisn tässä kymmenen päivän aikana.

Ihanaa olla kotona ja päästä taas pärisemään kaikesta. Kirjoitusiltakin on, se tekee mut aika onnelliseksi. Ja Hanniksen seura. Ja H. Ja kaikki. Oon oikeastaan aika onnellinen ihminen.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

kuva aamu-usvasta ei liity


Nyt voisin kuvitella tietäväni, miltä tuntuu tulla tatuoiduksi. Kesken prätkäilyn sade yllätti ja minä hihattomassa mekossani sain sata neulaa iholleni.

Älkää kyseenalaistako, kuinka järkevää on ylipäätänsä olla prätkän kyydissä tuonkaltaisissa vaatetuksissa. Tiedän kyllä.

lovely ladies - larppikatsausmuistio


Kuinka sekavasti ja jäsentelemättömästi itseään voi ilmaista. Että sellainen keskikesän peli. Kesti kaksi päivää, la-su. Kerrankin oli riittävästi aikaa.Vakihahmoni (ei kuvissa) housut poltettiin spektaakkelinomaisesti heti pelin alettua. Tiskin takana oli ihan jees, ikkunoista oli hyvä roikkua, jos jotain jännää tapahtui. Nukuin pelialueella tavernassa ja heräsin suoraan takaisin sisään peliin. Ainut tauko ingameen tuli, kun kävimme illalla vaihtamassa stunttihahmoihin. Puolenyön aikaan Suti ja hänen ihanaiset naisensa saapuivat tavernalle aiheuttamaan mitä syvintä paheksuntaa. Ylläolevassa kuvassa Lolita on vielä ilman meikkejä, alempi kuva on otettu hetkeä ennen pelipaikalle siirtymistä. Herra Suti päätyi jalkapuuhun ja kauniit ja ei yhtään elähtäneet naisihmiset häkkiin. Häkki oli huono idea, meni irstailuksi. Sotilaat joutuivat viemään roskasakin linnakkeelle, jossa tapahtui mystisiä ja encorena minä ja toinen kaunis nainen paettiin takaisin tavernalle pelkissä sotilaiden tabardeissa. Oli meillä kyllä kengätkin. Ja alushousut.


Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä. Dat san, elämäni rakkaus ja päivieni valo. Tuolla minun pitäisi elokuussa päristellä örkkilarpissa. Gaazu on valmis haasteeseen. Minähän tuolla ajelin kuin vanha tekijä, vaikka siinä ei ole edes jarruja. Toisin kuin eräs toverini, joka onnistui peruuttamaan ihmisen auton perän ja tuon tavernan nurkan väliin. Ja tuntia myöhemmin mäkilähtöä yrittäessä luisumaan perse edellä puuhun. Koskaan ei voi lopettaa naljailua aiheesta.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

kiusaannuttava yöavautuminen part 2


Vaikka useimmiten luulen olevani itsepäisyydessäni horjumaton, aina välillä sitä tulee katsottua muita sillä silmällä, että miksi minäkin en ole noin siro ja pieni. Vaikka enhän minä ollut siro silloin viisitoista kiloa sittenkään. Ja jos en muuten ole rohjo, niin sitten persoonani viimeistään vie tilaa kolmen ihmisen verran. Lässyti lää, meikälläpä on yksisarviskalsarit ja susipaita. Niitä minä tulin tänne oikeasti ihailuttamaan, enkä volisemaan kahden jälkeen aamuyöllä ylimääräisestä fannypackista tissieni alla. Nyt on ihan hyvä taas.

Seuraavaksi sitten aikaansaadessani kuvia keskikesän pelistä, meitsi pääsi osallistumaan huorakabareeseen.