keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

tarinapärinää, enimmäkseen


Aina joskus saan tukkarusetin onnistumaan, vaikkakin menestys on parhaimmillaankin vaihteleva. Ajattelin vain ilmoittaa, että huomenna minä liikahdan kohti Nummijärveä rymyämään festareille ja sitten jään pöndelle pariksi päiväksi toipumaan.

Tarina etenee ja me vahingossa aloimme puoliksi vitsillä suunnittelemaan siitä kirjasarjaa. Vahingossa myös taisimme puhua tarinallemme jo päätöksenkin, mistä tuli ehkä aavistuksen paha mieli. Kyllähän me molemmat tiesimme, että se ei tule päättymään hyvin, mutta asian lopullisuus tuli vasta nyt raskaana ylleni. Heillä on silti aikaa reilusti yli toistakymmentä vuotta, mutta tieto heidän tarinansa lopetuksesta ei ole kevyt.

Olen iloinen, että minulla on joku, jonka kanssa pystyy vetämään pelkän tarinankerronnan diippiyden pohjamutiin ja vielä vähän syvemmällekin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mikään ei ole mustavalkoista ja vääristä valinnoista rangaistaan. Ei ole mitään niin kivaa kuin analysoida tarinan kaikkea mahdollista tuntikausia. Setviä juonta eteenpäin, hahmojen historiaa ja heidän välisiä suhteita ja sitä, kuinka merirosvojen moraali on ihan oikeasti kyseenalainen ja kuinka he eivät itse pidä tekemisiään vääränä. Ja kuinka kasvattamatta jääneestä lapsesta tulee kasvattamatta jäänyt aikuinen.

2 kommenttia :

  1. en tiiä, tää on niin "turha" kommentti, mut imo oot jotenkin vitun siisti muigeli >:3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. menin sanattomaksi. kiitos hirveästi, ihanainen. :'D olen tottunut olemaan nolis, niin on hassua ja ihanaa kuulla olevansa joskus vähän siistikin.

      Poista