maanantai 19. toukokuuta 2014

uli


Toista päivää jatkuva Rajakatse-krapula on läsnä. Mikään ei tunnu oikealta, kaikki ärsyttää, kaikki on väärin. En osaa olla sisällä tai keskittyä tämän maailman asioihin. Minua kiinnostaa enemmän tehdä Hanniksen suosiollisella avustuksella Viimalle uudet housut, spekuloida juonikuvioida, päristä hienojen ihmisten kanssa ja päästä takaisin rakkaan avolava-Datsunin kyytiin. Sen kyydissä on hyvä kirkua mutkaisella, mäkisellä metsätiellä verrattain lujaa ajaessa, kun autossa ei pysy kuskinpuoleinen ovi kiinni, se alkaa ruostua pystyyn ja se pitää sytyttää johdoista. Elokuussa minun pitäisi hypätä sen puikkoihin eräässä Warhammer 40k -larpissa kaasuörkkinä.

Lauantaina makasin kuolonkauniina valkovuokkojen keskellä ja katselin tyhjin silmin puidenlatvoja. Metsäläishahmoni oli kokenut luusereimman kohtalon ikinä, sai miekasta selkäänsä juostessaan pakoon ja kuoli.

Illalla meitä oli pienen pienessä saunassa kymmenen ihmistä iloisesti sikin sokin sekaisin kolmatta tuntia. Tällä kertaa saunassa ei vetänyt, kun sitä oli hieman paikkailtu näiden kahden pelin välillä. Kumpanakin iltana meni johonkin puoli kuuteen aamulla, ennen kuin maltoin mönkiä makuupussin sisään palelemaan aamuyön kylmimmät tunnit. Perjantaina hilpeänä kaljaa ja lauantaina kalpeana ja hiljaa. Lauantain ja sunnuntain olin lähes ihmisiksi, vaikka kaljalta haisinkin hävyttömän paljon ennen saunaa. Se ei ollut minun vikani, mulkku toverini nakkasi kaliaa naamalleni ja sai siitä hyvästä hieman selkäänsä.

Että mä rakastan noita ihmisiä ja tuota paikkaa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti