tiistai 13. toukokuuta 2014

naurun vuoro parrasvaloissa


Näköjään vedos kakkonen tästä työstä oli internetkelpoinen, vaikka hieman tuhnuisen näköinen onkin.

Kiitos te minulle vastanneet mussukat, olette rules best. Kiitos kehuista, olen syvästi imarreltu. Samaan aikaan sain blogiini sellaisen kävijäpiikin, ettei vähään aikaan moista ole tapahtunutkaan. Kolme kommentoijaa kahdeksastakymmenestä paikallaviivähtäneestä oli kuitenkin ei-niin-yllättävää. Vähän tunnen oloni stalkkeroiduksi ja mietyttää, mitä olenkaan kirjoittanut. En kuitenkaan edes harkitse lopettavani kirjoittamista, kirjoittaminen on minussa. Enkä myöskään jätä lisäämättä fiktiivisiä pätkiä tänne, vaikka tiedän niiden olevan epäkiinnostavia kaikkien muiden paitsi minun mielestäni.

Ai minun juttuni ovat kuulemma synkkiä. Jouduin selaamaan kirjoituksiani taaksepäin ja toteamaan, että niin. Kaikesta päätellen kärsin syvästä kaamosflegmaattisuudesta, joka valuu talvisin blogiinkin asti. Minä kun kuitenkin koen olevani pääasiallisesti valtavan hyväntuulinen ja leppoisa ihminen. Kesäkin on taas tullut takaisin, vaikka ulkona sataakin kaatamalla.

Tämä ei nyt ollut kovin kummoinen kirjoitelmanpätkä, mutta jos tämän hajatelman saisin ensin pois alta ja siirtyisin sitten muihin asioihin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti