maanantai 28. huhtikuuta 2014

"te kurjat larppaajat!"


On se kumma, kun mitään ei päiviin saa itsestään irti, vaikka olisi jopa materiaalia uloskirjoitettavaksi. Olin viikonlopun metsässä ja se oli hyvin lystiä. Vaikka larpin takia sinne meninkin, kaikki oheistoiminta oli tällä kerralla melkein mukavampaa kuin itse pelaaminen. Perjantai-iltana nuotion ääressä kiertävä rommipullo oli todella huono idea, vaikka en minä onnistunutkaan haikiaapiätä saamaan. Makuupussin vetoketju kieltäytyi molempina öinä toimimasta ja lämpötila laski vielä pakkasta kutittelemaan. Olisin silti voinut palella enemmänkin. Ironisinta makuupussiepisodissa oli se, että sitä pois pakatessani tajusin, mistä siinä vetoketjussa kiikasti ja sain pakattua hienosti suljetun makuupussin takaisin pussiinsa. (Ja sitten voimme laskea, montako kertaa voi kirjoittaa sanan pussi eri muodoissaan.)

Saunan lattiat narisivat pehmeyttään ja löylyä piti heittämän kirjaimellisesti tauotta, jotta edes jonkinlainen lämpö pysyisi sisällä. Oli silti hyvä pestä vuorokaudessa kertynyt lika pois, puhumattakaan noesta kasvoillani. En ymmärtänyt olla pyyhkimättä kasvojani sen jälkeen, kun olin siirtänyt rautapannua pois jaloista. Näytin metsäläiseltä sen jokaisessa merkityksessä.

Pelin jälkeen lyhyt ihminen yhdeksän vee letitti ja koristeli kukkasin ilman mitään häveliäisyyttä muiden hiuksia. Minäkin sain osani, mutta se ei ollut läheskään yhtä hauskaa kuin karvaisten miesten hiusten letittäminen ja kukittaminen. Kukaan ei edes ymmärtänyt hämmennykseltään laittaa vastaan.

Enää kolme viikkoa seuraavaan metsäseikkailuun, kuinka maltankaan odottaa.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti