keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

öinen ruikutus


Niin, se pääsiäinenkin oli. Tiedättekö, kuinka raivostuttavaa ja raskasta on tasapainotella silmittömän vastenmielisyyden ja ihan kivan välillä? Silloin kun ei tee mieli ajatella kuin pelkkää pahaa, inhoaa sitä, kuinka välillä oli tykännytkään. Sitten kun kaikki on taas ihan jees, hävettää oma inhonsa loputtoman paljon. Olisi niin paljon helpompaa olla vain jompaakumpaa. -ttu.

Ainakin mä edes koin oloni sieväksi, vaikka äitini olikin toista mieltä. Ulkonäköni on kuulemma provosoiva. Ok.

// Editti iskee. Kun on päivänvaloa, en halua lukea itsekään turhanpäiväistä ruikutusta.

Cul-de-sac ja on vain helpompi väistää kuin muuttaa asioita. Ronjakin on mielummin piisamirotta kuin kissa. Huomenna on taas parempi päivä.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

"te kurjat larppaajat!"


On se kumma, kun mitään ei päiviin saa itsestään irti, vaikka olisi jopa materiaalia uloskirjoitettavaksi. Olin viikonlopun metsässä ja se oli hyvin lystiä. Vaikka larpin takia sinne meninkin, kaikki oheistoiminta oli tällä kerralla melkein mukavampaa kuin itse pelaaminen. Perjantai-iltana nuotion ääressä kiertävä rommipullo oli todella huono idea, vaikka en minä onnistunutkaan haikiaapiätä saamaan. Makuupussin vetoketju kieltäytyi molempina öinä toimimasta ja lämpötila laski vielä pakkasta kutittelemaan. Olisin silti voinut palella enemmänkin. Ironisinta makuupussiepisodissa oli se, että sitä pois pakatessani tajusin, mistä siinä vetoketjussa kiikasti ja sain pakattua hienosti suljetun makuupussin takaisin pussiinsa. (Ja sitten voimme laskea, montako kertaa voi kirjoittaa sanan pussi eri muodoissaan.)

Saunan lattiat narisivat pehmeyttään ja löylyä piti heittämän kirjaimellisesti tauotta, jotta edes jonkinlainen lämpö pysyisi sisällä. Oli silti hyvä pestä vuorokaudessa kertynyt lika pois, puhumattakaan noesta kasvoillani. En ymmärtänyt olla pyyhkimättä kasvojani sen jälkeen, kun olin siirtänyt rautapannua pois jaloista. Näytin metsäläiseltä sen jokaisessa merkityksessä.

Pelin jälkeen lyhyt ihminen yhdeksän vee letitti ja koristeli kukkasin ilman mitään häveliäisyyttä muiden hiuksia. Minäkin sain osani, mutta se ei ollut läheskään yhtä hauskaa kuin karvaisten miesten hiusten letittäminen ja kukittaminen. Kukaan ei edes ymmärtänyt hämmennykseltään laittaa vastaan.

Enää kolme viikkoa seuraavaan metsäseikkailuun, kuinka maltankaan odottaa.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

hetken hengähdys ja monologitilannepäivitys


Näytän kuvassa hämäävän herttaiselta, kello oli kahdeksan aamulla ja unisuus oli käsinkosketeltavaa.

Elämässäni ei nähtävästi ole muita vaihteita kuin työttömän arki -flegmaattisuus ja en ehdi edes nukkua menemisiltäni -hysteria. Vaihdesauva on siirtynyt taas jälkimmäiseen tilaan, enkä minä ehdi kuin kääntyä kotona, järkevästä nukkumisesta puhumattakaan. Muutaman tunnin koulupäivien vuoksi joudun heräämään ennen seitsemää, tulen aamupäivällä muutamaksi tunniksi takaisin kotiin nukkumaan ja lähden taas liikkeelle. Elämääni rytmittää energiajuomat, jotta en nuukahtaisi kesken kaiken. Ajoissa en osaa mennä nukkumaan, joten aavistuksen uuvuttava kierre on valmis.

Eilen oli opiskelijoiden herrasmieskerho ja söimme ja joimme hyvin. Ilta oli levoton sekoitus alkoholia, kofeiinia ja sokeria. Kävimme ravintolasta päästyämme vielä yksillä tuopillisilla ja siirryin sitten ystäväni kanssa meille jatkamaan illanistumista. Kahvia kun en juo, eilinen pieni kupillinen yhdeksältä illalla sai minut vapisemaan sängyssä vielä kolmelta yöllä, kun ystävä oli lähtenyt jo kahdelta. Herätys soi kahdeksalta ja tunnissa minun piti olla juttelemassa opintojeni edistymisestä. Opettajaani nauratti tyylini kerätä ykkösvuoden rästikursseista myöhemmille vuosille lisäpisteitä, että saisin kesätkin opintotukea. Ne tulivat viime kesänä tarpeeseen ja tulevat tänäkin kesänä.

Äsken tulin leffasta katsomasta The Grand Budapest Hotelia. Haluaisin kertoa siitä kaiken, mutta minulla ei ole sanoja. Jään mielummin ylistämään sitä ääneti. Only Lovers Left Alive oli muutama viikko sitten yhtä hieno kokemus. Molemmat omilla, eri tavoillaan täydellisiä.

Huomenna menen katsomaan H:n opinnäytetyön esityksen, juoksen parturiin, imuroin, luuttuan, pesen lakanat, pakkaan kissat mukaan ja lähdemme pääsiäiseksi vanhempieni luo pöndelle. Tavallisen neljän tunnin sijasta matka kestää viisi tuntia, vaikka vaihdot ovat samat. En jaksa perehtyä aiheeseen, miksi se on niin. Ei ole tarpeeksi oleellista.

Hengästyttää. Loma tulee tarpeeseen.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

hei minä

Törmäsin tulevaisuuden minääni ja hän välitti keski-iältä terveiset.

Keskipäivällä keskiviikkona olin käymässä kaupassa. Hän oli kassajonossa edessäni. Hänellä oli lyhyet punaiset hiukset, laiha vartalo ja levoton olemus. Jono oli pitkä ja toinen kassa kuulutettiin avattavaksi. Hän hypähti viereiselle, vielä avaamattomalle kassalle ja naureskeli yleisesti ei-kenellekään ja kaikille jonossa oleville, kuinka näppärä hän onkaan linnoittautuessaan jo valmiiksi avattavalle kassalle. Myyjän saapumista odotellessa hän kiinnitti huomionsa minuun, virnisti ja viittoi minut kanssaan jonottamaan. Minä astelin hänen peräänsä ja laskin ostokseni hänen jälkeensä hihnalle. Minulla oli sikspäkki siideriä, hänellä sikspäkki lonkeroa ja kissanruokaa. Kissanruokaa minunkin olisi pitänyt ostaa, mutta olin menossa suoraan koululle.

Hymyilimme toisillemme tietäväisesti ja katosimme rikospaikalta omiin suuntiimme.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

"kun äiti lähti, tuumattiin, kyllähän me miehet pärjätään"


Joskus minä mietin, kenelle minä tätä blogia kirjoitan. Vastaus on edelleen se sama vanha, itselleni. Miksi minä en siis lisää tänne ikinä mitään piirroksiani tai kirjoituksiani. Ai liian noloa vai, no lol. Ei haittaa. Minähän en tätä nykyä mitään muuta teekään kuin kannan tarinankertojan roolia itsessäni. Aivoissani on kaksisataa välilehteä kerrallaan auki ja en voi kuin kirjoittaa kaiken ulos, etten tukehdu siihen kirjoittamisen tarpeeseen. Välillä huvittaa laittaa muillekin luettavaksi asti, vaikka sitten pyytämättä ja kysymättä.

--

Puolenpäivän kirkas aurinko tunkeutui väkisin sisään mökin ikkunoista. Laiha pikkupoika seisoi lattialla lojuvan patjan ääressä ja katseli totisena kovaäänisesti kuorsaavaa isäänsä. Kovin kauaa lapsi ei voinut olla hiljaa, polvi muistutti olemassaolostaan kirveltämällä kurjasti. Ensimmäinen kaino pyyntö - "Hei isä" - saada huomiota sai kuorsauksen loppumaan ja seuraava miehen avaamaan viimein silmänsä.

"Mitä nyt, Cillian?" hänen isänsä kysyi ähistessään itsensä puoliksi istuvaan asentoon, ja katui välittömästi kasvoillaan mikroilmeenä näkynyttä ärtymystä, jonka humalan poisnukkumisen keskeyttäminen oli aiheuttanut.

"Minun jalkaani sattuu", pikkupoika vastasi ja osoitti revennyttä housunpolveaan.

Mies nousi kunnolla istumaan patjanreunalle ja istutti poikansa lempeästi vierelleen. Hän kiskoi löysän housunlahkeen ylemmäs ja tarkasti haavan.

"Se on vain soraihottumaa, anna kun minä puhdistan sen", hän totesi lohduttavasti ja kurkotti patjan vierestä vajaan, etiketittömän pullon käsiinsä.

Itseään rauhoitellakseen lapsi nyki suipoksi kaartuvaa korvankärkeään etusormen ja peukalon välissä ja antoi isänsä puhdistaa haavan sillä pahanhajuisella, läpinäkyvällä nesteellä, jota isä myös joi. Pikkupoika vingahti kivusta, kun puhdistaminen sai haavan kirvelemään lisää. Anteeksipyytävä ilme kävi miehen parrakkailla kasvoilla, eikä hän pystynyt katsomaan poikaansa päin. Hän pyyhki kudosnesteen, viinan ja veren suhteellisen puhtaaseen kohtaan paidanhelmaansa ja veti pojan lahkeen alas.

"Kiitos, isi", Cillian totesi ja hymyillen jäi nojaamaan vanhalta viinalta haisevan isänsä olkavartta vasten. Lasten luottamus vanhempiinsa oli pohjaton. Ei kai nyt hänen isänsä voisi olla ikinä väärässä.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

lisää lainakissoja


Sillä aikaa kun Ässä ja kumppanit lähtivät tänä aamuna Osloon leikkimään roller derbyä, minä sain jo eilen Ässän kissa Väinön viikonlopuksi hoivattavakseni. Tämän päivän aikana on käynyt ilmi, että 50-kiloisia koiria kurittava Riesa pelkää kuollakseen leijonan näköistä vanhaaherraa, joka on isompi kuin Ronja ja Riesa yhteensä. Kyllähän Väke olisi kauhean kiinnostava, mutta kun se alkaa kakaroiden harmiksi murisemaan heti, jos nämä tulevat kahta metriä lähemmäs.

Sängyllä tyynyn vieressä on rankasti karvoittunut jälki siinä kohdassa, missä Väinö viime yön vieressäni nukkui.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

iloinen_seta_heiluttaa_katta.gif


Tälläistä minä olen saanut tänään aikaan. Kaunista aprillipäivää teille kaikille, toivottavasti olette päätyneet hyviin naimisiin ja paljastaneet ihmisille sukupuolisen suuntautumisenne onnellisina.

ps. Sää, tämä tihuttava lumisade ei ole yhtään mielestäni hyvä käsitys pilailusta.