sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

yhtäkkinen, yksittäinen muistikuva menneestä


Kun olin pieni, viihdyin huomattavissa määrin kylpyhuoneessa. Lelujen kylpyläleikittäminen oli vielä normaalin puitteissa, mutta saatoin myös usein pelkästään istua ja lukea kylpyhuoneen maton päällä kirjaa. Siellä oli lämmin, oven sai lukkoon ja kukaan ei häirinnyt minua. Se kylpyhuone ei ollut kuin joitain neliömetrejä, isompi saunatupa oli ulkorakennuksessa.

En vieläkään viihdy avarissa tiloissa, tarvitsen seinät lähelleni. En ollut kovin onnellinen lapsuudenkotini huoneessani, huoneeni kaksi ovea ja kaksi ikkunaa eivät antaneet minulle kaipaamaani yksityisyyttä. Olen aina hakenut turvaa ns. pienistä paikoista, vieläkin voisin elää majoissa ja muissa viritelmissä.

Tiedä sitten, mitä tämä minusta kertoo.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti