maanantai 31. maaliskuuta 2014

maksa rikki


Eilen oli Sari-scrimmage. Kaikkien velvollisuus oli olla Sari-nimisiä ja pelaajilla numerossa piti olla 5, koska synttärisankari-Sarin pelaajanumero oli viisi. Minä en pelannut, minä olin tapani mukaan jam timer MakSA RIkki. Vahingossa oli jäänyt salmarikin laukkuun. En juonut siitä.

Nelsin JurrisSA RIvieraan oli ehkä lempparineronleimaus.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

päiväkirjaote


Muutamia päiviä minulla oli mustat sormenpäät-- anteeksi, kynnet. Tänään minulla on ollut rakkaudentäyteinen ja suorastaan onnellisuutta huokuva darra. Eilen oli pitkästä aikaa merkittävän hieno ilta, eikä tänään ole ollut hirvittävän huono olo. Olen katsonut kahdeksan jaksoa Supernaturalia ja siinä välissä nukuin auringonpaisteessa sohvalla itseäni paremmaksi.

Ai niin, torstaina oli myös ensimmäiset boffotreenit. Oli mukavaa, oli kaoottista. Illalla habat itkivät väsyneisyyttään ja vielä tänäänkin minua särkee käsivarresta lihaksista, joita en tiennyt voivan särkeäkään.

torstai 27. maaliskuuta 2014

lisää kehräämistä kirjoista


Minun piti kirjoittaa jostain muusta, mutta sen sijaan päädyinkin ottamaan semieroottisia bibliofiilikuvia kirjallisuudestani. Oli yllättävän haasteellista saada hyviä kuvia, kun haluaisin ottaa kuvia sadoista ja taas sadoista kirjoista. Oma saldoni ei vielä riitä, vaikka kuvissa ei näykään kuin murto-osa kirjoistani. Kirjastotarrojen irrotus on vielä kesken, kun minunkaan aikani ei ihan kaikkeen riitä.


Jäljiltäni kirjoja löytyy aina sieltä täältä. Suurin osa toissapäiväisen kirjastoepisodin ryöstösaaliista on edelleen makuuhuoneen lattialla, kun niille ei ole tällä hetkellä mitään muutakaan paikkaa. Olen myös huomattavan tehokas haahuilemaan pitkin kämppää keskeneräinen kirja kädessä ja unohtamaan sen jonnekin, kunnes muistan haluavani lukea kaksi sivua taas.

Vaikka olemme asuneet jo kaksi vuotta tässä kämpässä, meillä ei vieläkään ole oikeaa yöpöytää. Sen virkaa toimittaa jakkara, jonka päällä on kasa luettuja, lukemattomia, keskeneräisiä ja en-koskaan-halua-lukea kirjoja, että kello näkyisi sänkyyn asti. Ylimmäisenä kellon päällä yleensä on aktiivisesti kesken oleva kirja. Jos se ei ole matkustamassa muualla asunnossa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

hyvä saalis on hyvä


Noh, kyllä niitä kirjoja sitten lähtikin mukaani. Kaksikymmentäyksi on hyvä luku fillaroida puolityhjillä renkailla kirjojen kanssa pitkin Kouvolaa. Jos minulla olisi ollut auto käytössä, niin olisin ehkä heittäytynyt vielä kohtuuttomammaksi. Eräs kaverini innostui tänään minun saaliistani ja hänen kuvastaan päätellen viitisenkymmentä minulta jäänyttä kirjaa päätyi hänen hoviinsa.

Minä olen nyt hyvin tyytyväinen. Mitä nyt sormessani on haava, kun lähdin irroittelemaan noita kirjastotarroja kontaktimuovin alta ja sohaisin käteeni.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

ikävystyttävä päiväkirjapostaus


Kaikesta päätellen olen huomattavan hyvä poseeraamaan vaivaantuneena kameran edessä. Päätin tällä viikolla, että kakkaahousuissahousukausi on alkanut. Vaikka aurinko ei juuri nyt paistakaan, ulkona on silti lämmin. Viimeviikkoiset lumet ovat ehtineet jo sulaa, eikä mikään enää pidättele minua keväytymästä lopullisesti.

Ajattelin tänään lähteä ennen treenejä seikkailulle erääseen lopetettavaan kirjastoon ja hamstrata sieltä kaikki irtilähtevä, kelvollinen kirjallisuus. Toivottavasti minulle on jäänyt edes jotain, koska eurolla nippu ei ole mikään hinta. Sen sijaan en yhtään tiedä, minne helvettiin minä ne kirjat laitan, koska kirjahyllyyni ei enää ihan oikeasti mahdu enää yhtäkään uutta kirjaa edes vaakatasossa muiden päälle.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

tekstitallenne nro 1

Kissanpenputäytekuva.

Minulle ei riitä, että olen pakkomielteinen kirjojen keräilijä. Haalin myös hienoja lauseita, tekstinpätkiä, sanoja. Eniten minua harmittaa, että en koskaan muista kirjoittaa niitä itselleni ylös, enintään spämmään sen hysteerisen onnellisena niille, jotka tajuavat asioiden päälle. Tässä olkoon ensimmäinen sarjastamme Raadon onnelliseksi tekevät tekstit. Alkuperäiskieli olisi myös usein se parempi vaihtoehto, mutta aika usein käännöksetkin tekevät kunniaa alkuperäiselle tekstille. Tässäkin tapauksessa.


"Vimes iski kätensä lippaan. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja marssi huoneesta. Hän sulki oven takanaan niin varovasti, että lukko ei edes kilahtanut.
Patriisi kuuli hänen iskevän nyrkkinsä seinään ulkopuolella. Vimes ei tiennyt sitä, mutta Nelikulmaisen Toimiston ulkopuolella seinässä oli aika joukko heikosti erottuvia koloja, joiden syvyys vastasi hänen kulloistakin mielentilaansa.
Äänestä päätellen tämän kolon kanssa tarvittaisiin rapparin apua."

- Terry Pratchett: Men at Arms

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

pempem! kuten isoveljeni sanoisi


Kävin katsomassa kaverini siskon neljäviikkoisia kissanpenpuja. Minun on nyt pakko tehdä poikkeus tapaani laittaa vain yksi kuva per postaus.


Kaikki kolme rääpälettä olivat niin tavattoman pieniä. Syötyään he nukahtivat yhteen kasaan ja hakivat toisistaan turvaa.


Minua ei oikeastaan haittaa yhtään, että olen tällainen kissatäti. Yläasteella siitä yritettiin tehdä huono asia, mutta minä toivuin ja kuljen nykyään pää pystyssä. Ja kissakollarissa ja -kalsareissa.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

yhtäkkinen, yksittäinen muistikuva menneestä


Kun olin pieni, viihdyin huomattavissa määrin kylpyhuoneessa. Lelujen kylpyläleikittäminen oli vielä normaalin puitteissa, mutta saatoin myös usein pelkästään istua ja lukea kylpyhuoneen maton päällä kirjaa. Siellä oli lämmin, oven sai lukkoon ja kukaan ei häirinnyt minua. Se kylpyhuone ei ollut kuin joitain neliömetrejä, isompi saunatupa oli ulkorakennuksessa.

En vieläkään viihdy avarissa tiloissa, tarvitsen seinät lähelleni. En ollut kovin onnellinen lapsuudenkotini huoneessani, huoneeni kaksi ovea ja kaksi ikkunaa eivät antaneet minulle kaipaamaani yksityisyyttä. Olen aina hakenut turvaa ns. pienistä paikoista, vieläkin voisin elää majoissa ja muissa viritelmissä.

Tiedä sitten, mitä tämä minusta kertoo.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

"kyllä miekat ovat paljon herraskaisempi tapa taistella"


Aivan järjetön määrä sotkua ja silppua ja tällaista siitä tuli:


Ihan kuin mä hankkisin koko ajan harrastuksia, joita ei pysty selittämään asiasta tietämättömille. Roller derby, larppaaminen, bofferointi, mitä näitä nyt. Meillä oli pienimuotoinen asepaja tänään, kun yritämme kovasti saada bofferitreenit pyörimään Kouvolassa. Meitä on yksi vanhempi harrastaja ja kourallinen ihmisiä, joita kiinnostaa kauheasti. Nyt mulla on maailmasta hienoin miekka ja sitten kun vielä kilven tekisi.

Käskin kotiin lähtiessä kaverin kokeilun vuoksi lyömään mua. Oli huono idea, meni vartti ennen kuin olkavartta lopetti ensin sattumasta ja sitten kuumottamasta. Kerään myös näköjään lajeja, jotka tekevät koko ajan kipeää. En ole masokisti, mutta.

torstai 13. maaliskuuta 2014

oohlalaa


Kevät on tullut. Minussa on energiaa, paloa, intohimoa, jota en ole nähnyt kuukausiin. Aivan kuin aistieni yltä olisi vedetty ankeuden harmaa huppu ja näen taas selvästi. Haluan kirjoittaa, piirtää, valokuvata, animoida, luoda. Haluaisin auton kyytiin roadtrippaamaan minne vain, aurinko paistaa ja minä haluan kuunnella hyvää musiikkia. Juuri nyt en halua alkoholia turruttamaan aistejani, joita kaltoinkohtelin koko kaamoksen.

Vaikka kumpaakaan ei kuvista näy, minulla on mintunvihreää kynsilakkaa valkoisilla doteilla ja mintunvihreä my little pony -paita. Eilen sain aikaiseksi ommella vuosia vanhasta, puhkikulutetusta Leevi and the Leavingsien t-paidasta printin liivini selkään.