maanantai 10. helmikuuta 2014

seikkailu, taas


Eilen paistoi aurinko ainakin kolme minuuttia.

Mulla on muuten ihan oikeasti uudet lasit, kun uudenvuoden jälkeen uusitut kehykset napsahtivat poikki kolme viikkoa myöhemmin Helsingissä, kun olin kaverin synttäreillä ja ne vain napsahtivat poikki sellaisesta, mistä niiden ei pitäisi napsahtaa. Isoveli joutui kuuntelemaan itkuista tuherrusta puhelimen toisessa päässä ja vielä kymmeneltä illalla hän kävi hakemassa kaupasta pikaliimaa ja jatkoi matkaa baariin kanssamme. Hän ähelsi tunnin lasieni kanssa ja haettiin tiskiltä jesaria. Mulla on oikeasti maailman paras isoveli ja sillä oli kauhean hauskaa meidän kanssa.

Seuraavana päivänä paluujunassa Hannis naureskeli, kuinka tarinaakertova ulkonäköni oli. Silmälasit korjattu jesarilla ja kengissä ja laukussa sinistä maalia, koska en nähtävästi osaa kulkea omassa rapussani ilman, että pyyhin vastamaalattuja seiniä mukaani. Ja laukussa avaamaton salmaripullo, koska pystyin tekemään itsestäni vaivaannuttavan ilman sitäkin kolmessa eri bussissa keskustasta nukkumaan mennessä.

2 kommenttia :

  1. Mitä vanhat silmäni näkevätkään, onko tuossa pinssissä ammuttu hymiö? Ja mikäli on, viittaako se siihen hahmoon johon mä luulen sen viittaavan??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siinä on ihmispapukastiketta. Meillä oli koulun maailmanlopun bileet viikko siten ja etkoilla väkersin tuon ns. viime tippaan. :D Bileissä kuljin the end is nigh -kyltin kanssa.

      Poista