maanantai 23. joulukuuta 2013

joulun taikaa


On 23. joulukuuta ja minä istun kaksiossamme koneen äärellä. On kasvun paikka ja vähän itkettää. Nyt se on väistämätöntä, enää ei voi perua. Ensimmäinen jouluni jossain muualla kuin vanhempieni nurkissa. Tänään seitsemältä aamulla minä ja H kissoinemme ahdoimme itsemme isoveljen ja hänen puolisonsa autoon (minun autooni) ja lähdimme ajamaan takaisin kohti etelää. Olimme olleet vain pitkän viikonlopun yli vanhemmillani. Siellä, missä on kaikkein jouluisinta, vaikka joulut olivat pääosin olleet aina kuin suoraan Leevi and the Leavingsien biiseistä.

"Älä aseta odotuksia", oli H:n neuvo siihen, kuinka suhtautua hänen perheensä joulunviettoon.

Nurmet ovat vihreinä ja sataa tasaisesti vettä. H soitteli junasta äidilleen, ehtisikö hän hakea meidät juna-asemalta kaikkine kamoinemme. Tuli tiuskintaa, ei ehdi, ei pysty. Ei kiinnosta. Pikkuveljen H sai kiinni ja lupasi hakea. Kuten aina. Kiitos.

Tänään ajattelin juoda itseni humalaan.


2 kommenttia :

  1. Voivitsi. Jouluviha. Mun iskä on pitäny vuosittain huolen että leevit soi siihenmalliin ettei pienintäkään joulumieltä voi olla olemassa. Onneksi voin kattoo vaikka Rare exportsin poikaystävän kanssa eristyksessä huoneessani eikä tarvii liittyä mihinkään joulutv-ohjelmienkatselupiiriin olohuoneeseen huonokuuloisten vanhusten kanssa. Mut aina joulu on onneks mennyt ohi, vaikka toisinaan on kinkkua syöty tammikuun puolessavälissäkin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun edes vihaisin joulua. Sen konsepti on riisutuimmillaan ihan kaunis ja mulla on pelkästään tältä viikonlopulta 200 kuvaa kamerassa. Nyt vain pelottaa joulu "vieraassa" paikassa ja mitä siitäkään tulee ihmisten temperamentit tuntien. Rare exports on muuten oikein jees, vaikka sen lyhärit vievätkin voiton.

      Poista