maanantai 30. joulukuuta 2013

en peru puheitani mutta

Ainoastaan isoveljeni on niin pölö, että se laittaa joulupakettiin koristeeksi parsoja.


Toissa-aamuna nilkuttaessani hiekkatietä metsän keskellä kelmeänä ja kalpeana kuin minua ja H:ta ympäröivä maailma, en voinut olla huomioimatta tilanteen kauneutta. Kaikki oli harmaata, paitsi uutta elämää puskeva metsä. Joulukuussa.

Erilainen joulu ei ollut huono, eikä positiiviset yllätykset ole koskaan pahasta. Pessimisti ei pety ja silleen. Ensin oli todella kissaisa esijoulu ja sitten oli vielä koiraisampi joulu. Aattona ja joulunpyhinä saman katon alla oli kahdeksan koiraa, kahdeksan ihmistä ja kaksi tilanteeseen tyytymätöntä kissaa.

Söin aivan järjettömän hyvää jouluruokaa ja sitä ennen päädyin kolmeksi tunniksi juttelemaan H:n serkun ja tämän ruotsalaisen poikaystävän kanssa englanniksi krapuloista ja hyvistä humaloista. Kuinka huojentavaa onkaan, ettei paikalla olevista kuin muutamat ihmiset meidän lisäksemme ymmärtäneet, mistä puhuimme. En olisi ehkä kehdannut puhua samoista aiheista puolison isovanhempien kuullen suomeksi.

2 kommenttia :

  1. On nyt pakko kommentoida, että lyhyessä esittelytekstissä blogger katkaisi rivit ja sanat juuri sopivasti ja ensimmäisenä näin tekstin "muna nilkuttaessani". Hetken jo mietin, että mitä helvettiä Raato. :'D

    VastaaPoista