perjantai 29. marraskuuta 2013

bw


Ei mulla kai muuta.


torstai 28. marraskuuta 2013

raato & raasu


Hiukseni ovat kasvaneet jo hämmentävän pitkiksi. Näytän myös lihavammalta kuin ennen, mutta se ei oikeastaan vieläkään haittaa. Raitapaita on vuosia vanha lempipaitani ja niin kauan kuin se mahtuu, niin kaikki on hyvin. En ole tainnut koskaan pitää hiuksiani pelkällä ponnarilla, mutta se näyttää otsapuffun kanssa kivalta.

Heräsin aamuyöllä muutaman kerran siihen, kun molemmat pikkumiehet vuorotellen kutittivat kasvojani viiksillään ja tuijottivat hieman liian läheltä. Toinen nukkui jossain vaiheessa rintakehälläni. Silittää ei silti vieläkään saa.

Alemmalla kuvalla lirkuttelen kaveriani kissanomistajaksi. Suunnitelma näyttää toimivan. Olen ikionnellinen, jos Raasu saa kaveripiiristä kodin ja voin seurata hänen kasvamistaan ja kesyyntymistään.



maanantai 25. marraskuuta 2013

bileet! bileet! bileet!

Lauantaina oli maailman eeppisimmät kolmen ihmisen majabileet. Koska aikuisuudessa on parasta se, että voi ottaa lapsuuden parhaat puolet mukaan, me otimme kaiken ilon siitä irti. Rakensimme Hanniksen olohuoneeseen eeppisen ruman majan patjoista ja vilteistä kuin vanhaan hyvään aikaan.


Illan soundtrackina oli muun muassa Smurffit ja Fröbelin palikat. Kuuntelimme myös ehkä tavallistakin musiikkia. Ehkä.

Hassua, että vuosia netissä huudeltuamme bileet! bileet! bileet! ja sitä koskaan aiemmin pystymättä toteuttamaan, teimme sen viimein. Kolme kärttyistä elitistitätiä pääsivät elitisteilemään keskenään. Naureskelimme myös vanhoille teini-iän kuvillemme, jolloin minä en ollut nähnyt kumpaakaan heistä livenä. Olin vähän kateellinen nuorena, kun minulla ei ollut silloin yhtäkään nörttiystävää lähimailla toisin kuin he, jotka ovat tunteneet toisensa jo kaksi vuosikymmentä. Mutta sen sijaan ravasin Tampereella kahden silloisen parhaan nettiystäväni luona.


Kuudelta aamulla kolme tätiä nukahtivat kuin koiranpennut kasaan majan sisälle.

lauantai 16. marraskuuta 2013

hissss


Penput ovat alkaneet kotiutua. Vähempikarvainen sihisee vieläkin joka välissä, mutta ihmiset eivät pelota enää niin paljoa. Molempia saa syliin. Pikkulapsille ominainen rallitus on alkanut, nyt täällä juoksee neljä kissaa keskenään kämppää päästä päähän.

Nukahdin eilen yhdeksältä illalla sohvalle ja tuntia myöhemmin herättyäni siirryin sänkyyn nukkumaan. Olen viimeksi ala-asteikäisenä (ja rehellisyyden nimissä välivuonna töissä ollessani, ne kirotut kuuden aamut kun piti herätä neljältä) mennyt tuohon aikaan nukkumaan. Yöeläimenä on kummallista herätä kahdeksalta aamulla. Mitä ihmettä normaalit ihmiset vapaapäivinään tekevät tähän aikaan.

Kaveri työnsi lainaan minulle yhden objektiiveistaan. Ero on valtava näiden kahden kuvan välillä.


perjantai 15. marraskuuta 2013

when i met you i was ten years too old

Kuukausi kirjoittamista, kaksisataa sivua tekstiä taitaa dingata näillä näkymin täyteen. Pärinälle, fiilistelylle ja pakkomielteiselle käyttäytymiselle ei näy loppua. En minä oikein paljoa parempaa syksyä voisi toivoa. Vaikka emme Hanniksen kanssa kirjoitakaan enää joka ikinen ilta, yhdellä istumalla kirjoitetun tekstin määrä kasvaa kerta kerralta pidemmäksi, moniuloitteisemmaksi ja juoni hitaasti, mutta varmasti kiertyy itsensä ympärille.

Tästä tulisi maailman paskin kirja. Onneksi se ei ole tarkoituksemme.


torstai 14. marraskuuta 2013

faith in humanity

Maanantaina kävin asiakkaan luona valokuvaamassa tämän työtiloja hänen nettisivujaan varten. Hänen puolisonsa, jolle olin aiemmin tänä syksynä tehnyt sivut, haki minut. Jossain toisessa tilanteessa olisi pelottanut lähteä kolmenkymmenen kilometrin päähän puolituntemattoman miehen kyydissä. Matka oli odotuksia vasten yllättävän mukava, mies kierrätti minua maisemareittiä kirkonkylällä ja otin muutamat valokuvat vanhasta kartanosta.


Työkuvailujen ohella päädyin ottamaan n+1 kuvaa maailman kauneimmasta karttapallosta. Olisin halunnut viedä sen mukaani ja kuolla vanhana se kainalossa.

Takaisin lähtiessä mies heitti minut taas, tällä kertaa toista maisemareittiä. Koukkasimme muutaman kilometriä oikealta reitiltä, koska hän halusi näyttää minulle erään sillan. En tiedä, minkä sortin mystikko hän oli, koska se silta teki lähtemättömän paikan sydämeeni. Hiekkatien ja uuden sillan vieressä kulki vanha kivisilta, jonka alitse vyöryi pienen kosken vesi. Hän pysäytti auton, jotta saisin kuvattua. Ja minähän kuvasin.


maanantai 11. marraskuuta 2013

joko mustat kisset riittävät

Kello on kahdeksan aamulla vapaapäivänäni ja minä nousin juuri odottamaan kahta kissanpoikaa tulevaksi. Unettaa.

--

Kello on kohta kuusi iltapäivällä. Luoksemme on kotiutunut kaksi nokimustaa vihaista pikkupoikaa. He ovat kahdeksanviikkoisia, Kseyn pelastamia ja meille kesytykseen tuotuja. He ovat meillä luovutusikään asti. Meillä on kuukausi aikaa tehdä heille parempi olla.



torstai 7. marraskuuta 2013

hävytöntä


Heräsin tänä aamuna siihen, että hiukseni sojottivat vaakasuoraan sivulle ilman minkäänlaista häpeää. Koska minullakaan ei ole minkäänlaista häpeää, otin pörhelöstäni kuvan. Ja julkaisin sen. Tässä on nyt taas sellaiset erotiikkakertoimet, ettei mitään rajaa. Kiva muuten tuossa vasemmalla oleva piiitkä hyppyrin tekevä hiuskaistale.

Pitäisi kai takuttaa hiukset rastoille, koska hiukseni haluavat siihen tilaan ihan itse. Ikävä kyllä en enää ole hippityttö 17-vee, joten joudun alistumaan jatkuville niskavillarastoille ja niiden selvittelylle. Ehdin jo aikoinani tottua siihen, että hiuksiani ei tarvinnut harjata lainkaan. En ole vieläkään oikeasti oppinut sille, vaikka tässä nyt jo on pidempi aika tämän leijonanharjan kanssa eletty rinnakkain.

Olin tänään koulusta kutsutussa lehdistönäytöksessä katsomassa leffaa, Kalevala - uusi aika. Kyllä minulle aina yleisönä oleminen kelpaa. Elokuva oli ihan jees sen jälkeen, kun pääsin yli jatkuvasta itkeskelystä, suu auki mollottamisesta, näyttelijöiden akuutista hampaiden oikomisen tarpeesta (liian paljon erikoislähikuvaa, hnngh) ja ohjaajan kummallisesta valinnasta käskeä näyttelijät puhumaan vaivaannuttavalla ännien ja ämmien korvaamisella deellä ja muulla puhehämmennyksillä. Leffa oli ilahduttavan moniuloitteinen, diippi ja monimutkainen. Mielestäni oli ihastuttavaa katsoa kahta rinnakkaista tarinaa nykyajasta ja Kalevalasta ja reinkarnaatioista.

Ikäväkseni kymmenisen katsojaa oli henkisesti yläasteikäisten teinien tasolla, koska hih hih kuinka hassua, alaston ihminen. En sentään ollut ainut, joka kirskutteli hampaitaan joka kerta, kun takaani kuului ei-hassuille asioille naureskelua. Noh, kaikkea ei voi saada.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

itseriittoisuuteni-kansio on täynnä itseriittoisuuttani

"Hei kato nyt miten soma mä tänään oon, ota musta kuva ota ota ota."
"Pfffht."

Ja kuitenkin se otti. Hyvä ihminen. Kummasti sitä muuten alkaa kotona kalsareissamakaamisen jälkeen arvostaa sitä, että saa laittautua kouluun. Neuleen alla minulla oli oikein farkkupaita päällä ja rusetti kaulassa. Niin paljon laittautumista, kun koko inhimillistymisrumba kestää aamuisin maksimissaan vartin.


maanantai 4. marraskuuta 2013

and it will never end

Taas olisi valtava tarve kirjoittaa. Eikö minulle oikeasti riitä se, että olen tänään jo yhdeksän tuntia istunut koneen ääressä kirjoittamassa. Eikä minulla ole oikeastaan mitään sanottavaa.

Mitäkö minulle kuuluu?

Ei oikeastaan mitään. Olen pelannut maanisella tahdilla Witcher 2:sta, silloin kun en ole voinut ystäväni kanssa kirjoittaa. Tehnyt vähän töitä, ollut käymättä koulussa koska koululla ei ole tarjota minulle kursseja käytäväksi. Halloween- ja routafiilistelytkin olen ohittanut olankohautuksella, kun ajatuksissani olen ollut lämpimillä merillä ja auringonpaisteessa. Jollain tasolla se on sääli, pidän ankeudesta ja harmaudesta. Mutta tämä tekee minut iloisemmaksi ja energisemmäksi kuin harmauteen käpertyminen.

Otetaan nyt kuitenkin kaikki ilo irti siitä vähästä kuvamateriaalista, mitä tuli otettua Halloween-bileissä. Rawr vaan teillekin.