torstai 3. lokakuuta 2013

yarr

Blogin kirjoittaminen ei auta minua helpottamaan pakonomaista tarvettani kirjoittaa. Onhan tämä oikeastaan suoranaista valehtelua, siitä, mitä minä kirjoitan ja mitä minä oikeasti haluaisin kirjoittaa ja mitä kirjoitan. Joten raotan vähän.

--

Tiedottomuus.

Mies oli tuudittautunut autuaaseen pimeyteen, joka hiljakseen väistyi tajunnantason nousemisen tieltä. Vielä kiinni olevia silmiä häikäisi valo ja lokkien huuto kantautui korviin. Maata täytyi olla lähellä. Selän alla oli jotain kovaa, ei mikään mieltäylentävin makuualusta. Hitaasti, varjostaen silmiään kädellään mies avasi silmänsä ja näki kirkkaan sinisen taivaan. Tai olisi nähnyt, jos valo ei olisi kirvellyt silmiä. Hetken hierottuaan särkeviä ohimoitaan, kolmenkymmenen vuoden ylittänyt mies pystyi katsomaan, missä tarkalleen ottaen oli. Soutuveneessä.

Mies nousi makuuasennosta toisen kyynärpäänsä varaan (ja irvisti) ja pyyhki otsaan liimautuneita hiussuortuvia pois. Nopea vilkaisu kertoi miehen makaavan osittain muutaman ruokalaatikon päällä. Hetken miehen mielessä kävi ajatus, nytkö ne olivat hänet hyljänneet oman onnensa nojaan. Hän nousi istumaan ja hieroi särkevää selkäänsä. Mies silminnähden huojentui nähdessään veneen kokassa olevan köyden, joka ylettyi kauempana edellä lipuvaan laivaan.

Hän nousi veneen penkille istumaan ja kelaili, mitä eilen illalla oli tapahtunut. Kevyt kosketus poskipäähän kertoi omaa kieltään lähettämällä kipupiikin aivoihin. Kannen alaiset huomenna-päästään-mantereelle-juhlat päättyivät taas puosun kanssa tappelemiseen. Kyllähän muuten vakavallismielinen ja tasainen mies itsekin tiesi, että alkoholista ei tule kuin räkkykänni ja tappelu. Varsinkin puosun kanssa, joka on aina ollut miehen kanssa napit vastakkain. Eikä tämäkään ollut ensimmäinen kerta, kun nyrkit heiluivat kaksikon välillä. Kapteenin oikeana kätenä ja parhaana ystävänä mies joutui ikävään välikäteen ollessaan esimerkki siitä, mitä tapahtuu häiriköille. Kapteeni kun ei miestä laivastaan ole koskaan suostunut karkoittamaan, vaikka välillä syytä olisi ollutkin.

Oikeutettuun rangaistukseensa alistuneena merirosvolaiva The Morbid Horrorin yliperämies Jim S. Donovan katseli airottomasta veneestä, kun laiva lähestyi vielä kaukana näkyvää satamaa.


--


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti