keskiviikko 9. lokakuuta 2013

nälkäpäiväkirjat pt 2.


Puolitoista kuukautta jäljellä. Veronpalautusten tullessa helpottaa. Vaikka kyllästyttääkin, niin tämä menee melkein kiinnostavasta kokeesta. Sosiaalinen elämä ei ole kadonnut minnekään, mutta jatkuva syömisellä pelaaminen ärsyttää. Muutaman kerran olen venyttänyt budjettiani ja käynyt koululla syömässä. Ja eilen otimme H:n kanssa vapaudet syödä Katissa. Jos kerran elämässä kuitenkin.

Tämä ei olisi kai sovelias puheenaihe kirjoittaa, mutta se ei oikeastaan kiinnosta minua. Kunhan kirjaan ajatuksiani ylös. Muistaapahan sitten jälkeenpäin. Ja ylpeys ei todellakaan anna periksi soittaa kotiin ja pyytää rahaa. Eikä tämäkään ole myötätunnonkeräämistarkoituksissa kirjoitettu teksti. Tässä ei ole mitään hätää ja voi käydä H:n porukoilla syömässä. Ne eivät onneksi asu neljänsadan kilometrin päässä.

Ihan sama.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti