tiistai 6. marraskuuta 2012

this is halloween


Halloween oli ja meni. Ostamani maskeerausvärit olivat kehuista huolimatta sitä mitä en halunnut. En enää koskaan luota siihen, mitä tiskin toisella puolella oleva sanoo. Oli silti hyvät bileet.

Nähtävästi kärsin ties kuinka monetta kuukautta syvästä epäkiinnostumisesta kirjoittamista kohtaan. En kyllä edes osaa kirjoittaa minäpersoonasta, liian henkilökohtaista. Sivusta katsominen on huomattavasti kivempaa.

 Raato istui koneella, pyyhkien välillä hiuksia pois silmiltään. Oikean käden etusormi naksuttaa maanisesti hiirtä klik-klik-klik-klik, pyyhkien tekstiä siniseksi ja pois. Välilehdet hyppivät facebookin, muutaman foorumin, blogien ja ties minkä random-sivujen kautta takaisin facebookiin, vältellen kouluasioiden tekemistä viimeiseen asti. Moodlen avaaminen on äärimmäisen suuri henkinen rasite, jossa vaanivat asiatekstin puuduttavat ja elämänhalun tukahduttavat lonkerot. Ainoa valonlähde on näytön valo ja työpöydän lamppu, muun asunnon ollessa pimeänä. Kissanpoika nukkuu kiipeilypuussa autuaan tietämättömänä siitä, että tämän miehisyys on olemassa enää kaksi päivää.

Punapäällä olisi ollut kahdestatoista asti aikaa tehdä kaikki ikävät asiat valmiiksi ennen treenejä, mutta ei. Järjellinen aivotoiminta heräilee hiljakseen vasta yhdeksän aikaan, kun pääsee takaisin kuluttamasta rullia. Sitten taas tulee valvottua liian myöhään ja Raato taas nukahtaa puoleksi tunniksi kesken luennon. Leffateatterissa tuntien pitäminen on petollista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti